PROFILPELAJAR.COM

Maailmankäärme on skandinaavisessa mytologiassa jättimäinen käärme tai merikäärme, joka kiertää maailmaa, joka uhkaa niellä maailman tai joka on olennainen osa maailman rakennetta. Skandinaavisen mytologian maailmankäärme on Jörmungandr. Maailmankäärmeitä tunnetaan muiltakin kansoilta. Kanaanilaisen mytologian maailmankäärme on Leviatan. Maailmankäärmeitä muistuttavat alkujättiläiset.

Jotkut tutkijat, kuten Timo Heikkilä, ovat arvelleet suomalaisen mytologian Pohjolassa asuvien jättiläiskäärmeiden olevan rapistunut muisto maailmankäärmeestä. Myös uskomus, että veden pyörteessä asuu käärme tai lohikäärme, voi pohjautua maailmankäärmeeseen, joka joissain uskomuksissa asuu kuilussa maailman reunan takana. Uskomus kurimuksessa asuvaan lohikäärmeeseen tunnettiin myös suomalaisilta.

Nimen alkuperä

Nimen Jörmungandr alkuosa viittaa matoon tai käärmeeseen, ”gandr”-loppuosa taas tautia aiheuttavaan noidannuoleen. Näin ollen alun perin saattaa olla kyse toisenlaiseen uskomukseen liittyvästä olennosta. Myös kalevalaisessa runoudessa käärme ja noidannuoli usein samaistetaan. Kalevalassa lappalainen velho syöksee "vesikyyn", jota myös umpiputkeksi kutsutaan, nuolen tavoin Lemminkäisen läpi.

Maailmankäärme Jörmungandr

Midgårdin jättiläiskäärme Jörmungandr (muinaisnorjaksi Jǫrmungandr) on valtavan suuri ja kammottava matelija, joka skandinaavisen mytologian mukaan ympäröi Midgårdia (”keskipihaa”, ”keskimaata”) eli ihmisten asuttamaa maailmaa. Jörmungandr oli Lokin ja Angrboða-jättiläisen lapsi. ^[1] Midgardin käärme on Fenris-suden ja kuoleman jumalattaren Helin veli sekä Odinin hevosen Sleipnirin velipuoli. Midgardin käärme syntyi kauhistuttavien sisarustensa tavoin Jotunheimissa. Snorri Sturluson kertoo Proosa-Eddaan sisältyvässä Gylfaginningissa, että muinaisen ennustuksen mukaan nämä kolme hirviötä johtavat aasajumalat lopulta tuhoon. Siksi Odin kutsui heidät luokseen, kun he olivat vielä pieniä. Hän ei voi tappaa heitä, koska kohtalon on kuljettava omaa tietään, jota edes jumalat eivät voi muuttaa. Lisäksi aasojen pyhässä valtakunnassa ei saa surmata ketään. Odin voi ainoastaan lykätä väistämätöntä. Sen vuoksi hän asettaa Helin vartioimaan kuolleiden valtakuntaa, ja ottaa Fenris-suden aasojen luo Åsgardiin. Midgardin käärmeen hän heittää mereen.^[2]

Käärme makasi meressä ja sen kasvuvauhti oli tavattoman nopea. Lopulta Jörmungandr kasvoi niin suureksi, että kykeni syömään suuria valaita ja pystyi kääriytymään maailman ympäri ja puremaan häntäänsä. Jörmungandr oli aina pahalla tuulella ja aiheuttikin monenlaisia luonnononnettomuuksia. Hirviön suustaan päästämät myrkkyhuurut pystyivät tappamaan nopeasti minkä tahansa kuolevaisen ja se pystyi myös sylkemään suurista myrkkyhampaistaan tappavaa myrkkyä.

Jörmungandrin ja Thorin kohtaamiset

Thor ja Jörmungandr kohtasivat kolme kertaa. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui, kun Thor, Loki ja kaksi ihmispalvelijaa matkustivat Jotunheimiin, jättiläisten maahan, ja Utgardin mahtavaan saliin. Siellä salin mestarijättiläinen Útgarða-Loki haastoi matkalaiset moniin koitoksiin, joista yhdessä Thorin piti nostaa isännän kissa ilmaan. Thor kykeni nostamaan vain kissan jalan irti maasta ennen kuin joutui myöntämään tappionsa. Myöhemmin matkalaisille paljastui, että kyse oli vain Útgarða-Lokin taikatempusta, ja että kissa oli todellisuudessa Jörmungandr, Midgårdin Käärme, jonka Thor oli onnistunut nostamaan melkein taivaaseen asti.^[1]

Thor ja Jörmungandr kohtasivat toisen kerran kun Thor ja Tyr matkustivat Hymir-jättiläisen saliin saadakseen suuren padan (noidankattilan) jumalien oluen valmistukseen. Hymir ja Thor menivät kalastamaan sen jälkeen kun Thor oli tappanut Hymirin palkintohärän käyttääkseen sen päätä syöttinä. Hymir ei aluksi tiennyt, mitä Thor yritti hänen häränpäällään pyydystää. Hän heitti häränpäisen syöttinsä veteen jossa Jörmungandr puraisi sitä. Thor veti mahtavan käärmeen ylös vedestä, jolloin se kohottautui ylös korkeuksiin veneen kohdalla, jota Hymir ja Thor käyttivät. Kun Thor on iskemässä Jörmungandria Mjölner-vasaralla päähän, Hymir tarttuu veitseen ja leikkaa köyden poikki. Midgardin käärme pakenee ja liukuu syvyyteen. Raivostunur Thor lyö Hymiriä niin kovaa, että jättiläinen putoaa yli laidan veteen.^[2]^[3]

Tämä myytti kuvastaa pohjimmiltaan aasoja edustavan Thorin ja kaaoksen voimia edustavan Jörmungandrin välistä ikuista taistelua, joka on keskeinen teema skandinaavisessa mytologiassa. Kyse on maailman tasapainosta. Jörmungandr ei ole pelkkä hirviö, vaan sillä on tärkeä tehtävä – pitää valtameren ympäröimä maailma koossa. Thorin kalastusmatka on siten uhka koko maailmanjärjestykselle. Siksi Hymir-jättiläinen tekee koko maailmalle palveluksen, kun hän leikkaa köyden ja päästää Jörmungandrin pakenemaan. Käärmeen aika ei ole vielä koittanut.^[2]

Kolmannen ja viimeisen kerran Thor ja Jörmungandr kohtaavat ragnarökin aikaan, Jumalten Tuhossa. Jörmungandr liittyy isänsä Lokin, veljensä Fenririn, siskonsa Helin ja tämän kuolleiden armeijan joukkoon.

Jörmungandr ryömii merestä maihin ja luikertelee Vigrondin tasangolle, jossa taistelu aasojen ja kaaoksen voimien välillä on jo alkanut. Siellä Thor ja Jörmungandr taistelevat raivokkaasti. Thor tappaa lopulta Midgårdin käärmeen vasarallaan, mutta kumpikaan ei voita, sillä Jörmungandr oli jo ruiskuttanut myrkkyä Thorin päälle, eikä jumala kykene kävelemään kuin yhdeksän askelta ennen kuin hän kaatuu kuolleena maahan.^[2]

Lähteet

Sumari, Anni (toim): Óðinnin ratsu. Skandinaaviset jumaltarut. Like 2007. ISBN 978-952-471-935-3.

Viitteet

↑ ^a ^b Micha F. Lindemans: Jörmungandr Encyclopedia Mythica from Encyclopedia Mythica Online. Encyclopedia Mythica. Viitattu 7.4.2010. (englanti)
↑ ^a ^b ^c ^d Næss, Ellen Marie: Midgardsormen Store norske leksikon. snl.no. Viitattu 5.11.2020. (norjaksi)
↑ Sumari 2007, s. 174-176