Läntinen Pitkäkatu on yksi Carl Ludvig Engelin vuonna 1828, Turun palon jälkeen laatiman asemakaavan mukaisisesti rakennetuista uusista kaduista. Alun perin sen oli määrä ulottua merenrantaan saakka, samoin kuin viereisen, kaavoitetun alueen rajana olleen Läntisen Linjakadun (nykyisen Ratapihankadun)[1], mutta suuri osa siitä on myöhemmin rakentamattomaksi jääneenä poistettu asemakaavasta. Läntisen Pitkäkadun ja Linjakadun väliset olivat kapeampia kuin kaupungin muut korttelit, samoin kuin kaupungin toisella laidalla Itäisen Pitkäkadun ja Itäisen Linjakadun (nykyisen Kupittaankadun) väliset korttelit. Tällä tavoin kaupungin laidoille pyrittiin muodostamaan käsityöläisten asutustarpeille sopivia tontteja.[2]
