Luotsimajuri oli alkuaan Ruotsin itäisen luotsipiirin esimies. Itäinen luotsipiiri tarkoitti Ruotsiin kuuluneen Suomen aluetta. Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809 luotsimajurista tuli Suomen luotsipäällikkö. Vuonna 1812 annetussa luotsilaitoksen ohjesäännössä luotsipäällikön toimi muuttui luotsipäällikön viraksi. Sen jälkeen luotsimajuri oli luotsilaitoksen käyttämä upseerinarvo vuoteen 1888 saakka.^[1] Luotsimajuri asui 1800-luvun alkupuolella aluksi Suomenlinnassa, myöhemmin Tammisaaressa. Hänen apunaan luotsilaitosta johtivat luotsipäällysmiehet aikana, jolloin Suomi oli jaettuna neljään piiriin. Vuonna 1850 perustettiin Helsinkiin sotilaallisesti järjestetty Suomen luotsi- ja majakkalaitos, jonka päällikköä nimitettiin luotsitirehtööriksi.^[2]