PROFILPELAJAR.COM

Luettelo Keski-Maan esineistä sisältää tietoa J. R. R. Tolkienin fantasiakirjoissa esiintyvistä fiktiivisistä ainutlaatuisista esineistä.

Korut

Arkkikivi

Arkkikivi on suuri jalokivi, joka löytyi Ereborin eli Yksinäisen Vuoren uumenista. Sitä kutsuttiin myös Vuoren Sydämeksi.

Arkkikiven löysi Durinin heimon kuningas, Thráin I. Hänen poikansa, Thorin I, vei sen mukanaan Harmaavuorille, mutta vuosisatoja myöhemmin lohikäärmeet karkottivat kääpiöt sieltä ja Thráinin perijän, Thrórin, johdolla kääpiöt palasivat Ereboriin ja veivät Arkkikiven takaisin Thráinin Suureen Saliin. Kuningas Thrór nimesi arkkikiven kuninkaanjalokiveksi.

Kun lohikäärme Smaug hyökkäsi Ereboriin vuonna 2770 Kolmatta Aikaa, Arkkikivi jäi muiden aarteiden mukana sen haltuun.

Vuonna 2941 Kolmatta Aikaa Thrórin pojanpojan, Thorin Tammikilven, johtama kääpiöiden retkikunta tunkeutui Ereboriin ja heidän mukanaan ollut hobitti Bilbo Reppuli löysi Smaugin vuoteena käyttämästä aarrekeosta Arkkikiven, mutta ei kertonut siitä Thorinille. Smaugin saatua surmansa ja Thorinin kieltäytyessä korvaamaan järvikaupunki Esgarothin kärsimät tuhot, Bilbo hiipi yöllä salaa ulos Vuorelta ja antoi Arkkikiven Bard Jousimiehelle ja haltiakuningas Thranduilille. Tämän avulla Bard ja Thranduil yrittivät saada Thorinin luovuttamaan osan aarteestaan kiveä vastaan. Mutta Dáin Rautajalan johtamien kääpiösotureiden saavuttua kääpiöiden tueksi ja Bolgin johtamien örkkijoukkojen hyökkääminen vuorelle keskeyttivät neuvottelut. Seuranneessa Viiden armeijan taistelussa Thorin sai surmansa. Hänet haudattiin vuoren uumeniin ja Bard asetti Arkkikiven hänen rinnalleen.^[1]

Barahirin sormus

Barahirin sormus oli esine, jonka Barahir sai haltiaruhtinas Finrod Felagundilta.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Finrod antoi sormuksen Barahirlle, koska tämä oli pelastanut Finrodin Dagor Bragollachin taistelussa. Sormus oli Barahirille osoitus ikuisesta ystävyydestä Felagundin ja Barahirin Huoneen välillä.

Barahirin saatua surmansa örkit ottivat sormuksen Barahirin irti leikatusta kädestä, mutta hänen poikansa Beren otti sormuksen takaisin ja päätti kostaa isänsä puolesta. Beren antoi isänsä ruumiin levätä, mutta piti itse sormuksen. Myöhemmin Beren käytti sormusta apuna noutaessaan silmarilia.

Sormus periytyi Bereniltä hänen pojalleen Diorille ja sitten tämän tyttärelle Elwingille. Elwingin poika Elros toi sen Númenoriin Toisen Ajan alussa. Sormus oli Númenorin kuninkaiden perintökalleus, kunnes Tar-Elendil antoi sormuksen tyttärelleen Silmariënille, joka ei tuolloisen vallanperimyslain mukaan saanut seurata Tar-Elendilliä valtaistuimelle, vaikka oli esikoinen. Hän antoi sen pojalleen Valandilille, Andúniënin ruhtinaalle. Toisen Ajan lopulla se päätyi Amandille, Elendilin isälle.

Kolmannella Ajalla sormus siirtyi Númenorista maanpakolaisena Keski-Maahan tulleelta Elendililtä Isildurille, Arnorin kuninkaalle, ja sitten Arthedainin kuninkaille. Arthedainin viimeinen kuningas Arvedui antoi sormuksen Forochelin lumi-ihmisille lossothille, joiden luokse hän oli paennut hävittyään taistelun Angmarin Noitakuninkaalle. Myöhemmin pohjoisen dúnedain lunastivat sormuksen lumi-ihmisiltä ja antoivat sen Elrondin, haltioiden osan valinneen Elrosin veljen huomaan Rivendelliin.

Kun Rivendellissä kasvanut dúnedainin päämies Aragorn tuli täysi-ikäiseksi, Elrond antoi sormuksen ja Elendilin miekan Narsilin kappaleet hänelle. Vuonna 2980 Kolmatta Aikaa Aragorn antoi sormuksen Arwenille Lórienissa kihlautuessaan tämän kanssa.

Sormuksen kohtalo sen jälkeen, kun Arwen kuoli Lórienissa vuonna 121 Neljättä Aikaa, on tuntematon. Hän joko vei sormuksen mukanaan hautaan tai luovutti sen pojalleen Eldarionille.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elessar

Elessar eli Haltiakivi oli vihreä kivi, joka oli upotettu hopeiseen pantaan. Sen syntyperästä on kaksi tarinaa. Joidenkin mukaan sen takoi Gondolinissa seppä nimeltä Enerdhil, mutta sen todennäköisempi valmistaja on Celebrimbor. Elessar hohti Silmarilien tavoin valoa, ja sen läpi katsottuna maailma näytti tahrattomalta ja nuorelta.

Useiden vaiheiden jälkeen se joutui Númenorin Uskollisten ja lopulta itse Isildurin haltuun. Mutta jalokivi katosi Valtasormuksen mukana, kun Isildur surmattiin. Kiven katsottiin kuuluneen Elendilin suvulle, joten haltiat takoivat uuden, joka oli entistä paljon heikompi. Se annettiin Galadrielille, jonka tulisi aikanaan antaa se ihmiselle, jolla olisi sama nimi.

Kun Sormuksen Saattue kulki Lothlórienin läpi, Galadriel antoi sen Aragornille, Arathronin pojalle ja Isildurin perilliselle, joka sekä Gondorin ja Arnorin kuninkaaksi tultuaan otti Elessarin hallitsijanimekseen.

Galadrielin lasi

Galadrielin lasi on kristallinen pullo, jonka Lothlórienin Valtiatar Galadriel antoi Frodo Reppulille Sormuksen Saattueen lähtiessä. Sen sisältämä vesi hohti Eärendilin Tähdestä, joka oli yksi Silmarileistä, otettua valoa. Pullosta tuleva valo oli siis alun perin Valinorin Kahdesta Puusta.

Cirith Ungolissa Frodo ja Sam käyttivät sen valoa suojautuakseen hämähäkki Lukitarilta. Tuomiovuorella lasissa oleva valo himmeni, koska Sauronin mahdille se oli liikaa.

Frodo vei lasin mukanaan lähtiessään Valinoriin.

Girionin smaragdit

Girionin smaragdit ovat viisisataa ruohonvihreää hopeisiin kaulakäätyihin kiinnitettyä jalokiveä, jotka kuuluivat Smaugin tuhoaman Laakson kaupungin viimeisen kuninkaalle, Girionille.

Kaulakäädyt joutui Smaugin haltuun, tämän valloittaessa Ereborin, mutta Viiden armeijan taistelun jälkeen Dáin II lahjoitti ne Girionin perilliselle, Bardille, joka antoi ne Thranduilille kiitokseksi tämän avusta.

^[2]

Mahtisormukset

Pääartikkeli: Mahtisormus

Silmarilit

Pääartikkeli: Silmarilit

Aseet

Pääartikkeli: Luettelo Keski-Maan aseista

Ruuat ja juomat

Pääartikkeli: Luettelo Keski-Maan ruuista ja juomista

Muut

Mazarbulin kirja

Mazarbulin kirja on päiväkirja, jonka kirjoitti Kääpiö Balin ja muutama hänen seuralaisistaan Morian kaivoksissa. Sormuksen saattue löysi sen Mazarbulin kammiosta (Historiakammio). Kirja käsitteli Balinin ja tämän seurueen paluuta örkkien valtaamaan Moriaan ja heidän yritystään asuttaa se jälleen. Kääpiö Gimli sai kirjan haltuunsa Gandalfilta. Kirjan myöhemmät vaiheet ovat tuntemattomat.

Tolkien valmisti Mazarbulin kirjasta englanninkielisen kolmilehtisen näköiskopion, jossa oli palamisjäljet, reiät ja tahrat. Englannin kieli vastasi westronia, mutta oli kirjoitettu cirth-riimuilla. Näköiskopio on ollut liitteenä joissain laitoksissa.