Ludvig Fabritius
Ludvig Fabritius Martin Mijtensin maalauksessa.
Henkilötiedot
Syntynyt	11. syyskuuta 1648 Brasilia
Kuollut	17. lokakuuta 1729 Tukholma, Ruotsi
Ammatti	diplomaatti
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ludvig Fabritius (11. syyskuuta 1648 – 17. lokakuuta 1729) oli ruotsalainen diplomaatti. Fabritius johti kolmea ruotsalaista diplomaattista lähetystöä safavidien Persiaan vuosina 1679–1680, 1683–1684 ja 1697–1700. Tavoitteena oli luoda kauppayhteyksiä Persiaan ja ohjata silkkikauppaa Ruotsin hallitsemaan Narvan satamaan. Suuri Pohjan sota vuonna 1701 teki kuitenkin yritykset tyhjäksi.

Ludvig Fabritius syntyi nykyisessä Brasiliassa 11. syyskuuta 1648.^[1] Hänen vanhempansa olivat lähtöisin Alankomaista. Vuonna 1660 tai 1661 Fabritius muutti isäpuolensa kanssa Moskovan Venäjän keisarikuntaan ja aloitti uran upseerina Venäjän armeijassa. Vuonna 1670 hän joutui vangiksi taisteltuaan Stenka Razinin johtamia kasakkoja vastaan. Kolmen kuukauden vankeuden jälkeen hänen onnistui paeta kasakkoja, mutta hän joutui puolestaan tataarien orjuuttamaksi. Tataarien käsistä päästyään hän päätyi safavidien hallitsemaan Persiaan osana hollantilaisten pakolaisten joukkoa. Persiassa hänelle tarjottiin töitä Hollannin Itä-Intian kauppakomppaniassa, mutta sen sijaan hän palasi Venäjälle vuonna 1672. Sittemmin hän erosi Venäjän armeijasta ja muutti Ruotsiin, jossa hän aloitti uransa diplomaattina.^[2]

Persian hallitsijat olivat näihin aikoihin avaamassa kauppaa Eurooppaan. Venäjä oli antanut Persian armenialaisille kauppiaille luvan käydä kauppaa Eurooppaan Venäjän läpi. Tavallisesti tämä kauppa liikkui Moskovasta Arkangelin satamaan. Ruotsi kaavaili hallitsemansa Narvan kehittämistä Arkangelin kilpailijaksi. Tätä varten kuningas Kaarle XI asetti vuonna 1678 Persiaan lähetystön, jonka tarkoituksena oli solmia diplomaattisuhteet safavidien kanssa. Lähetystön johtoon asetettiin Fabritius, joka ilmeisesti armenialaisten kauppiaiden tuella myös kustansi lähetystön matkan.^[2]

Fabritiuksen ensimmäisestä matkasta Persiaan tiedetään suhteellisen vähän. Mahdollisesti hän saapui Isfahaniin vuonna 1680, jossa hänet otettiin vastaan kuitenkin vasta seuraavana vuonna. Persian hallitsija Sulaiman I suostui persialaisen silkinvientiin Venäjän ja Narvan kautta, mutta vain jos armenialaiset kauppiaat tähän suostuisivat. Fabritius tarjosi puolestaan matkustuslupaa Ruotsiin persialaisille kauppiaille ja kahden vuoden vapautusta tulleista. Sulaimanin lopullisessa virallisessa vastauksessa ei lopulta mainittu kauppa-asioita ollenkaan, mutta hän kiitti ruotsalaista lähetystöä saapumisesta. Isfahanin armenialaiset Uudessa-Julfassa olivat innokkaampia. He olivat halukkaita kokeilemaan kauppareittiä Novgorodista Narvaan, ja joukko kauppiaita liittyi Fabritiuksen lähetystön paluumatkalle. Fabritius saapui takaisin Ruotsiin vuonna 1682.^[2]

Kaarle XI alkoi valmistella toista lähetystöä nopeasti ensimmäisen takaisinpaluun jälkeen. Toisen lähetystön vaiheet tunnetaan ensimmäistä yksityiskohtaisemmin. Fabritius kirjoitti niitä ylös itse, minkä lisäksi tapahtumista kirjoitti lähetystön sihteeri Engelbert Kaempfer. Toinen lähetystö lähti matkaan huhtikuussa 1683 ja se saapui Isfahaniin maaliskuussa 1684. Sulaiman otti heidät vastaan heinäkuun lopulla. Lähetystö esitti erilaisia kaupankäyntiin liittyneitä ehdotuksia, mutta safavideille tarjottiin myös mahdollisuutta liittyä Osmanien valtakunnan vastaisen Pyhän liigan liittoumaan. Puheena saattoi olla myös Ruotsin kuninkaan tarjous lähettää sotilaita Persiaan, mutta Kaempfer ja Fabritius kirjoittavat asiasta eri tavoin. Sulaiman kieltäytyi joka tapauksessa liitosta ilmeisesti tajuten oman armeijansa heikkouden osmaneihin nähden. Persialaiset olivat kiinnostuneempia kaupankäynnistä, sillä Persianlahdella kauppaa hankaloittivat hollantilaiset. Fabritiuksen palatessa toiselta matkaltaan vuonna 1684 mukana oli jälleen lähetystö armenialaisia kauppiaita Persiasta. Kauppareitti Narvan kautta avautui viimein toisen lähetystön työn tuloksena 1680-luvulla.^[2]

Toisen lähetystön paluun jälkeen Kaarle XI valmisteli jo kolmatta lähetystöä. Tarkoituksena oli etenkin markkinoida Narvan etuja kauppareittinä. Narva olikin jo kasvanut Arkangelin merkittäväksi kilpailijaksi. Fabritiuksen tulisi lisäksi saada oikeuksia ruotsalaisille kauppiaille Persiassa. Kaarle XI kuoli vain hieman ennen kolmannen lähetystön lähtöä ja Fabritius sai tehtäväksi myös ilmoittaa Ruotsin vallanvaihdosta. Kolmas lähetystö tunnetaan jälleen huonosti. Fabritius lähti Tukholmasta toukokuussa 1697 ja saapui Isfahaniin 8. marraskuuta 1698. Persiassa hallitsi tuolloin uusi šaahi Sultan Husain. Fabritius toteutti Kaarle XI:n pyynnöt mutta pyysi myös persialaisia lähettämään oman lähetystönsä Ruotsiin. Lähetystön saavutukset jäivät ilmeisesti vähäisiksi ja Fabritius lähti paluumatkalle keväällä 1699 ja saapui Tukholmaan 26. toukokuuta 1700. Ruotsi ja Venäjä olivat tällä välin alkaneet kiistellä keskenään ja vuonna 1701 puhkesi Suuri Pohjan sota. Sota taas teki tyhjiksi pyrkimykset perustaa kauppayhteyksiä Ruotsin ja Persian välille.^[2]

Fabritius kuoli Tukholmassa 17. lokakuuta 1729.^[1]