Sanalla ludus (monikko ludi) voitiin antiikin Roomassa viitata joko peruskouluun, lautapeliin tai gladiaattorikouluun.

Peruskouluja tai "litteratorin kouluja", joihin sekä pojat että tytöt osallistuivat 11-vuotiaiksi asti kutsuttiin Roomassa ludeiksi. Ludeja oli joka puolella kaupunkia, ja niitä johti ludi magister (koulumestari), joka oli usein koulutettu orja tai vapautettu orja. Koulu alkoi joka aamu kuudelta, ja loppui vähän ennen keskipäivää. Oppilaille opetettiin matematiikkaa, lukemista, runoutta, geometriaa ja joskus retoriikkaa.

Sana ludus saattoi myös viitata gladiaattorikouluun. Tällaisia kouluja ovat esimerkiksi Ludus Magnus ja Ludus Dacicus. Myös lautapelejä kutsuttiin luduksiksi, esimerkiksi ludus latrunculorumia, ludus duodecim scriptorumia ja astragalia. Ludit (aina monikossa) olivat myös ryhmäpelejä joita pidettiin roomalaisten uskonnollisten juhlien yhteydessä.

Latinalainen runous käsittelee usein ludusta eräänlaisena leikillisyytenä sekä eroottisena runouden kirjoittamisena että tietynlaisina eroottisina roolipelinäytelminä.^[1][2]