Köyhään työläisperheeseen syntynyt Sánchez Saornil opiskeli San Fernandon kuninkaallisessa taideakatemiassa ja työskenteli muun muassa sentraalisantrana. Hän kirjoitti jo 1910-luvulla runoja espanjalaisten futuristien julkaisemiin lehtiin. Espanjan toisen tasavallan synnyttyä 1931 Sánchez Saornil osallistui Telefónican työntekijöiden lakkoon ja liittyi anarkistiseen CNT-ammattiliitoon. Barcelonaan muutettuaan Sánchez Saornil lähti mukaan anarkofeministiseen liikkeeseen ja tutustui muun muassa Mercedes Comaposadaan ja Amparo Poch y Gascóniin, joiden kanssa hän perusti Mujeres Libres -naisjärjestön 1936.[1][2]
Espanjan sisällissodan alettua Sánchez Saornil oli Madridin piirityksen aikana rintamakirjeenvaihtajana ja toimi kaupunkia puolustaneiden anarkistien propagandistina. Sodan aikana Sánchez Saornilin runous sai vaikutteita vasemmistolaisesta agitpropista ja hänen tuotannostaan tuli osa tasavaltalaisten kulttuuriperintöä, joka levisi myös Espanjan ulkopuolelle. Madridin luhistumisen jälkeen Sánchez Saornil muutti Valenciaan, jossa hän kirjoitti anarkistien lehtiin ja toimi Solidaridad Internacional Antifascista -avustusjärjestön pääsihteerinä.[1][2]
Sodan päätyttyä tasavaltalaisten tappioon Sánchez Saornil lähti maanpakoon Ranskaan, jossa hän organisoi espanjalaisten pakolaisten avustustoimintaa. Natsimiehityksen aikana Sánchez Saornil joutui pidätetyksi, mutta onnistui pakenemaan ennen joutumistaan keskitysleirille. Sánchez Saornil palasi lopulta salaa Espanjaan, jossa hän eli naispuolisen kumppaninsa kanssa hiljaisuudessa kuolemaansa 1970 saakka. Sánchez Saornil pystyi Francon diktatuurin aikana piileskelemään viranomaisilta julkaistuaan sisällissodan aikaisen tuotantonsa mieheen viittaavalla salanimellä "Luciano de San Saor", eikä hänestä myöskään oltu julkaistu yhtään valokuvaa.[1][2]
Lähteet
↑ abcdSoriano Jiménez, Ignacio C.: Lucía Sánchez Saornil Real Academia de la Historia. Viitattu 21.4.2024. (espanjaksi)
