Lorenzino de’ Medici

Lorenzino de’ Medici, Giovanni da Cavinon veistämä mitali 1500-luvulta.

Lorenzo di Pierfrancesco (Lorenzino) de’ Medici (23. maaliskuuta 1514 Firenze – 26. helmikuuta 1548 Venetsia) oli italialaiseen Medicin mahtisukuun kuulunut kirjailija, joka murhasi sukulaisensa, Firenzen herttua Alessandro de’ Medicin vuonna 1537.[1][2] Hänet tunnetaan liikanimillä Lorenzino, ”pikku Lorenzo”, ja Lorenzaccio, ”kurja Lorenzo”.[3][1]

Elämänvaiheet

Lorenzino de’ Medicin isä oli Pierfrancesco de’ Medici nuorempi, joka kuului Medicien nuorempaan sukuhaaraan.[1] Lorenzinon isoisän isoisä oli Cosimo de’ Medicin nuorempi veli Lorenzo vanhempi.[2][3] Lorenzino kirjoitti useita näytelmiä, joista Aridosio-huvinäytelmää pidettiin yhtenä aikansa parhaista.[1] Asuessaan Roomassa hän tärveli eräänä yönä vuonna 1534 juovuksissa useita Konstantinuksen riemukaaren korkokuvia sekä Pyhän Paavalin basilikan portiikissa olleita keisari Hadrianuksen aikaisia patsaita katkomalla niiltä päät, mahdollisesti jäljitelläkseen antiikin Ateenassa tapahtunutta hermien turmelemista. Antiikin taideaarteisiin kohdistunut tuhotyö herätti vihaa, ja paavi Klemens VII uhkasi hirttää Lorenzinon, joka joutui pakenemaan kuolemantuomion uhalla Firenzeen.[3][1]

Alessandro de’ Medicin murha, kivipiirros 1800-luvulta.

Firenzessä Lorenzinosta tuli sukulaisensa, herttua Alessandro de’ Medicin läheinen ja luotettu ystävä. He kävivät yhdessä ilotaloissa ja näyttäytyivät yhdessä ratsastamalla samalla hevosella.[1] Lorenzino kuitenkin murhasi Alessandron tammikuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä 1537. Hän kutsui Alessandron kotiinsa ja valehteli tuovansa tämän seuralaiseksi tätinsä Caterina Soderinin, Leonardo Ginorin vaimon. Lorenzino palasi Scoronconcolo-nimisen miehen kanssa, jolloin he hyökkäsivät nukahtaneen Alessandron kimppuun ja surmasivat tämän miekalla ja tikarilla kamppailun jälkeen. Myöhemmin kirjoittamassaan Apologia-puolustuspuheessa Lorenzino vakuutti surmanneensa tyrannin puolustaakseen kansan vapautta ja palauttaakseen Firenzen tasavallan. Samalla hän vihjasi pitävänsä itseään uutena Brutuksena.[1][3]

Medicien vanhempi sukuhaara sammui Alessandron mukana, mutta suvun valta jatkui Firenzessä, sillä tämän seuraajaksi tuli Cosimo I de’ Medici.[1][3] Kun tasavaltalaista kansannousua ei tullut, Lorenzino joutui pakenemaan ensin Bolognaan ja sitten Konstantinopoliin ja Pariisiin.[1][2] Hänet murhattiin helmikuussa 1548 Venetsiassa, jossa kaksi miestä puukotti hänet kuoliaaksi San Tomàn sillan luona.[4] Lorenzinon surmannut palkkamurhaaja Francesco Bibboni julkaisi myöhemmin kirjallisen kuvauksen murhasta.[3] Murhan tilaajaksi on yleisesti oletettu Cosimo I de’ Medici. Historiantutkija Stefano Dall’Aglion vuonna 2015 esittämän uuden selityksen mukaan murhan tilaaja olikin keisari Kaarle V, joka halusi kostaa vävynsä Alessandron kuoleman.[4]

Muuta

Alfred de Musset on kirjoittanut Lorenzino de’ Medicistä kertovan näytelmän Lorenzaccio (1834).[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i Lorenzino de’ Medici (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.6.2021.
  2. ↑ a b c Nordisk familjebok (1912), s. 1421–1422 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.6.2021.
  3. ↑ a b c d e f g Tim Parks: Foreword, s. VII–XII, ja Andrew Brown: Introduction, s. XIII–XXII teoksessa Apology for a Murder (Lorenzino de’ Medici). Alma Books, Richmond 2004, 2019. Teoksen verkkoversio (englanniksi)
  4. ↑ a b Stefano Dall’Aglio: History’s Coldest Case: The Assassination of Lorenzino de’ Medici (englanniksi) Yale University Press Blog 29.10.2015. Viitattu 26.6.2021.

Aiheesta muualla