Lollardit

Lollardit (lollard, keskiajan englantia[1] , alasaks. lollen = ’laulaa hiljaa’, ’hyräillä’), tarkoittaa begiinien ja begardien sukuista uskonnollista ryhmää. Se oli alun perin Alankomaissa begardeista vuoden 1300 tienoilla syntynyt sairaanhoito- ja hautausjärjestö. Kirkko vainosi sen jäseniä, koska piti heitä kerettiläisinä.[2][3] Nimitystä käytettiin muistakin harhaoppisista, ja se siirtyi Englantiin John Wycliffen kannattajien nimeksi.[1][2]

Englannissa Canterburyn arkkipiispana Thomas Arundel vastusti lollardeja, joita poltettiin roviolla. Arundelin johdolla lollardijohtaja sir John Oldcastle tuomittiin kuolemaan 1413.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b Lollardit. Otavan Iso tietosanakirja, palsta 791. (Osa 5) Helsinki: Otava, 1963.
  2. ↑ a b Lollardit. Tietosanakirja, palsta 1109. (Osa 5) –: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1913.
  3. ↑ a b Thomas Arundel Encyclopaedia Britannica. Oxford University Press. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)