Ljubov Oleksandrivna Janovska (os. Štšerbatšova, ukr. Любов Олександрівна Яновська (Щербачова);[1] 30. heinäkuuta 1861 Mykolajvka, Borznan piiri, Tšernihivin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 1933 Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) oli ukrainalainen kirjailija ja yhteiskunnallinen aktivisti.[2]
Janovska toimi opettajana Lubnyn piirissä Pultavan kuvernementissa ja perusti sinne sunnuntaikouluja. Hän asui vuodesta 1905 Kiovassa. Hän kirjoitti aluksi venäjäksi mutta alkoi myöhemmin käyttää ukrainaa. Hänen ensimmäinen ukrainaksi kirjoittamansa kertomus oli ”Zlodijka Oksana” (1897, ”Varas-Oksana”). Janovska kirjoitti yli sata kertomusta ja lisäksi pienoisromaaneja ja romaaneja, joista suurinta osaa ei julkaistu hänen elinaikanaan ja joista osa jäi kesken. Hän käsittelee teoksissaan talonpoikien ja älymystön elämää, ja teosten tyyli on realistinen ja heijastelee kansanomaista ajattelua. Hänen uusia ja vanhoja kertomuksiaan julkaistiin vuonna 1918, jolloin Ukraina taisteli itsenäisyydestään (1917–1920), ja myös neuvostohallinnon vuosina. Janovska ei kirjoittanut enää vuoden 1916 jälkeen, mutta hänen teoksensa olivat pitkään suosittuja. Hän sai vaikutteita etenkin Ivan Netšui-Levytskyiltä ja Panas Myrnyiltä sekä vähäisemmässä määrin Myh’ailo Kotsjubynskyiltä.[2]
Janovskan isä oli venäläinen eikä hyväksynyt ukrainan kielen käyttöä, äiti taas kannusti opettelemaan ukrainaa. Perheen sisäisten jännitteiden vuoksi vanhemmat erosivat. Janovskan kouluaikanakin väheksyttiin ukrainaa, mutta myöhemmin hän tutustui ukrainalaiseen älymystöön kuuluneeseen Vasyl Janovskyihin ja avioitui tämän kanssa. Janovska alkoi opiskella ukrainan kieltä ja kulttuuria vakavasti.[3]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
