| Lindau-luokka |
|---|
![]() |
 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
470 t |
| Pituus |
47,2 m |
| Leveys |
8,3 m |
| Syväys |
3 m |
| Nopeus |
16,5 solmua |
| Aseistus |
|---|
| Ilmatorjunta |
1 × Bofors 40 mm |
| Infobox OK |
Lindau-luokka eli tyyppi 320 oli Saksan laivaston kahdeksantoista miinanraivaajan muodostama alusluokka, joka tilattiin Saksan liittotasavallan laivaston ensimmäisessä laivasto-ohjelmassa. Alukset valmisti Burmeister Bremen magneetittomista komponenteista.
Saksan laivastossa ei palvele enää ainuttakaan luokan alusta, mutta osa aluksista siirrettiin Viron, Liettuan ja Latvian laivastoille. Lisäksi Flensburg ja Weilheim museoitiin.
Alukset
Vuodesta 1970 alkaen yksitoista luokan alusta modernisoitiin Fulda-luokan (tyyppi 331) miinantorjunta-aluksiksi ja vuodesta 1979 kuusi palveluksessa ollutta modernisoitiin Ulm-luokan aluksiksi (tyyppi 351). Luokan alukset korvattiin Ensdorf-luokalla (tyyppi 352), jonka jälkeen Ulm-luokan alukset myytiin vuonna 2001 Etelä-Afrikan laivastolle. Vuonna 2009 Etelä-Afrikka myi viisi jäljellä ollutta alusta yksityisomistukseen, joka muutti ne huvijahdeiksi.
Lindau-luokan miinanraivaajat[1]
| Nimi
|
Telakka
|
Kölinlasku
|
Vesille
|
Valmis
|
Kohtalo
|
| Göttingen |
Burmester, Bremen |
|
1. huhtikuuta 1957 |
|
palveluksesta 1976
2000 Latvialle varaosiksi
|
| Koblenz |
Burmester |
|
6. toukokuuta 1957 |
|
palveluksesta 1975
1999 Liettualle, joka liitti sen laivastoonsa nimellä Sūduvis
|
| Lindau |
Burmester |
|
16. helmikuuta 1957 |
1. helmikuuta 1958 |
palveluksesta 1975
2000 Virolle, joka liitti sen laivastoonsa nimellä EML Sulev
|
| Tübingen |
Burmester |
|
12. elokuuta 1957 |
|
palveluksesta 1975
muutettu yksityiseksi huviveneeksi
|
| Wetzlar |
Burmester |
|
24. kesäkuuta 1957 |
|
palveluksesta 1976
|
Lähteet
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Gardiner, Robert s. 153
