Pohjolasta tuli vuonna 1976 pianonsoiton professori Sibelius-Akatemiaan, jossa hän oli opettanut vuodesta 1965 alkaen.[5] Sitä ennen hän oli opettanut muun muassa Turun konservatoriossa.[4] Hän jäi eläkkeelle vuonna 2001. Pohjola esiintyi solistina ja kamarimuusikkona Euroopan eri maissa. Hän oli ansioitunut erityisesti uuden musiikin tulkitsijana,[6] ja hän oli kantaesittänyt lukuisia teoksia, muun muassa Erik Bergmanin, Kalevi Ahon, Pertti Jalavan, ja Mikko Heiniön sävellyksiä.[7]
↑ abOtavan Iso musiikkitietosanakirja 4, s. 607. Otava, 1978. ISBN 951-1-04763-9
↑Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 559. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
↑Haapakoski, Martti – Heino, Anni – Huttunen, Matti – Lampila, Hannu-Ilari – Maasalo, Katri: Suomen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 190–191. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4