Liisa Karhilo

Liisa Kyllikki Karhilo (o.s. Karttunen; 9. syyskuuta 1930 Pori[1] – 4. toukokuuta 1998 Helsinki[2][3]) oli suomalainen pianisti ja pianopedagogi.[4]

Karhilo oli Martti Paavolan oppilaana Sibelius-Akatemiassa, josta hän sai diplominsa vuonna 1953. Lisäksi hän suoritti opintoja Wienissä Bruno Seidlhoferin, Rio de Janeirossa Hans Grafin, Moskovassa Jakov Zakin ja New Yorkissa Louis Persingerin oppilaana.[1] Pari vuotta Karhilo vietti ranskalaisen Nadia Boulangerin opissa.[5] Vuonna 1975 hän suoritti musiikkipedagogiikassa maisterin tutkinnon Columbian yliopistossa.[1] Kamarimusiikin opetusta hän sai Juilliard Schoolissa.[3]

Karhilo piti ensimmäisen pianoresitaalinsa Helsingissä vuonna 1954.[4][3] Hän esiintyi myös muun muassa Filippiineillä[1], Yhdysvalloissa, Rio de Janeirossa, Milanossa, Firenzessä ja monien eurooppalaisten radioasemien lähetyksissä. Hän teki esiintymisiä myös orkesterin solistina. Karhilo esitti ja levytti usein uusia suomalaisia sävellyksiä.[4] Hän oli naimisissa suurlähettiläs, alivaltiosihteeri Aarno Karhilon kanssa[1] ja asui yli kolmen vuosikymmenen ajan monissa maissa eri puolilla maailmaa.[3]

Karhilo opetti pianonsoittoa ja pianopedagogiikkaa Sibelius-Akatemiassa.[4] Hän pääsi vuonna 1990 Länsi-Helsingin musiikkiopiston lehtoriksi.[1] Hän myös julkaisi opetusteoksia pianolle.[4][1] Karhilo äänitti musiikkia Finnlevylle, ja Yhdysvalloissa hänen levytyksiään kustansi Musical Heritage Society.[6] Hän kuoli 67-vuotiaana lyhyehköstä sairaudesta kärsittyään.[3][2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Otavan Musiikkitieto A–Ö, uudistetun laitoksen 1. painos (1997), toim. Keijo Virtamo
  2. ↑ a b Karhilo, Liisa Kansalliskirjaston hakupalvelu
  3. ↑ a b c d e Pianotaiteilija Liisa Karhilo Helsingin Sanomat
  4. ↑ a b c d e Historical Dictionary of the Music and Musicians of Finland Ruth-Esther Hillila, Barbara Blanchard Hong
  5. ↑ Liisa Karhilo: Kipin kapin musiikkiin I (Modus Musiikki)
  6. ↑ Liisa Karhilo ArtistInfo