Lewis Mumford (19. lokakuuta 1895 Flushing, New York – 26. tammikuuta 1990 Amenia, New York) oli yhdysvaltalainen arkkitehtuurikriitikko, kaupunkisuunnittelija ja historioitsija, joka tutki teknologian ja kaupungistumisen vaikutuksia ihmisyhteisöihin kautta historian.^[1]

Mumford opiskeli New Yorkin City Collegessa ja New School for Social Researchissa. Opiskeluaikoinaan häneen vaikuttivat Patrick Geddesin kirjoitukset. Geddes oli yksi modernin kaupunkisuunnittelun pioneereista. Mumfordista tuli Dial-lehden apulaistoimittaja vuonna 1919, ja hän kirjoitti arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta The New Yorkeriin vuosina 1931–1963. Mumford toimi lisäksi opettajana ja tutkijana. Hän sai ansioistaan Presidential Medal of Freedomin vuonna 1964.^[1]

Mumfordin varhaiset artikkelit lehtiin ja kirjoihin vakiinnuttivat hänen asemansa Yhdysvaltain arkkitehtuurin, taiteen ja kaupunkielämän auktoriteettina, joka yhdisti nämä elämänalueet laajempaan sosiaaliseen kontekstiinsa. Vuonna 1924 julkaistu kirja Sticks and Stones on näkemyksellinen katsaus Yhdysvaltain arkkitehtuuriin. Hän kirjoitti myös tutkielmia Yhdysvaltain kulttuurin alkulähteistä ja kehityksestä, kuten The Golden Day ja The Brown Decades: A Study of the Arts in America, 1865–1895. Mumford tarkasteli Renewal of Life -teossarjassaan nyky-yhteiskuntaa eri puolilta. Näissä teoksissa hän kritisoi modernin teknistyneen maailman epäinhimillistäviä virtauksia ja vaati, että yhteiskunta tulisi saattaa tasapainoisemmaksi humanistisemmilla pyrkimyksillä. Yksi Mumfordin avainteoksia on vuonna 1961 julkaistu The City in History, laaja tutkimus kaupungin roolista ihmiskunnan historiassa.^[1]