Leontionista tiedetään vain vähän. Hänen kirjoituksensa ovat hävinneet.[1] Leontionin sanottiin olleen hetaira,[2] mutta kyse voi olla epikurolaisia vastaan suunnatusta panettelusta. Toisaalta hetairat nauttivat vapauksista, jotka olivat kiellettyjä muilta tuon ajan kreikkalaisilta naisilta ajan miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Epikuroksen koulu oli poikkeuksellinen siinä, että se hyväksyi oppilaikseen naisia ja jopa orjia[1] (vaikkakin jo sata vuotta aiemmin Platonin Akatemiasta tunnetaan kaksi naisoppilasta, Lastheneia Mantineialainen sekä Aksiothea Fleiuslainen). Epikuroksen kouluun kuuluneista naisista tunnetaan Leontionin ohella Themista Lampsakoslainen.
Diogenes Laertios vaikuttaa säilyttäneen katkelman kirjeestä, jonka Epikuros ilmeisesti kirjoitti Leontionille.[3] Siinä opettaja ylistää oppilastaan tämän hyvistä argumenteista tiettyjä filosofisia näkemyksiä (joita ei kuitenkaan mainita) vastaan. Pliniuksen mukaan Aristeides Thebalainen maalasi Leontionista maalauksen nimeltä Leontion ajattelemassa Epikurosta.[4]
Cicero kertoo Leontionin julkaisseen argumentteja tunnettua peripateetikkofilosofia ja Aristoteleen koulun silloista johtajaa Theofrastosta (371–287 eaa.) vastaan hyvällä Attikan murteella.[2] Myös Plinius vanhempi (noin 79–23 eaa.) ihmetteli ja paheksui sitä, kuinka nainen voi kirjoittaa Theofrastosta vastaan.[5][1]
Giovanni Boccaccio pohdiskeli 1300-luvulla, oliko Leontion filosofiaa vahvempi vai filosofia Leontionia heikompi, koska Leontion kykeni ”vetämään filosofian alas omalle tasolleen”.[6]
Lähteet
↑ abcdMarjo T. Nurminen, Tiedon tyttäret, Werner Söderström Osakeyhtiö, (ISBN978-951-0-31824-9, viitattu 5. huhtikuuta 2019), s. 407