Lembit Pärn
Henkilötiedot
Syntynyt	3. heinäkuuta 1903 Eesti-Haginsk, Stavropolin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut	27. maaliskuuta 1974 (70 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Neuvostoliitto
Palvelusvuodet	1922–1965
Taistelut ja sodat	Suuri isänmaallinen sota
Sotilasarvo	Kenraaliluutnantti
Kunniamerkit	Leninin kunniamerkki (1947) Punalipun kunniamerkki (3 kertaa, 1941, 1944, 1953) Kutuzovin ritarikunta, 1.luokka (1944) Suvorovin ritarikunta (1945) Punatähden ritarikunta (1967) Kunnioitusmerkki (1936) Moskovan puolustaminen Voitto Saksasta 1941-45
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lembit Pärn (3. heinäkuuta 1903 Eesti-Haginsk, Stavropolin kuvernementti, Venäjän keisarikunta– 27. maaliskuuta 1974 Moskova) oli puna-armeijassa kenraaliluutnantiksi ylennyt venäjänvirolainen.^[1]

Lembit Pärn oli Venäjälle muuttaneiden virolaisten jälkeläinen. Hän syntyi Eesti-Haginskin kylässä Stavropolin kuvernementissa. Hänen isänsä Abram oli muuttanut 1880-luvulla 16-vuotiaana Länsi-Virumaan Kadrinasta Venäjälle. Äidin isä oli puolestaan muuttanut Läänemaalta Pohjois-Kaukasian alueelle. Lembit valmistui vuonna 1914 kolmivuotisesta maaseutukoulusta. Vuonna 1915 hän muutti Stavropoliin, jossa hän oli samaan aikaan töissä ja kävi koulua. Hän palasi kotikyläänsä vuonna 1918. Kotikylässä hän työskenteli kaksi seuraavaa vuotta opettajana opettaen aikuisväestöä lukemaan.^[2]

Pärn liittyi Venäjän kommunistipuolueeseen vuonna 1921 ja seuraavana vuonna meni Petrogradin punaupseerikouluun. Koulun jälkeen hän siirtyi jalkaväkirykmenttiin Jaroslavlin alueelle Rybinskin kaupunkiin, jossa hän oli vuoteen 1931 asti. Vuonna 1931 hän aloitti sotilasopinnot Moskovassa Frunzen sotilasakatemiassa, josta hän valmistui keväällä 1934. Sen jälkeen hän jatkoi sotilasopintojaan puna-armeijan kenraaliakatemiassa vuonna 1938, jossa hän toimi vuosina 1938-1940 akatemian lehtorina.^[1]

Neuvostoliiton miehitettyä Viron kesäkussa 1940 Pärn siirtyi myös elokuussa Neuvosto-Viroon, jolloin hänet nimitettiin 8. armeijan apulaisesikuntapäälliköksi Tallinnaan. Hän johti komiteaa, joka järjesteli entisen Viron tasavallan armeijan sotilasesikunnan ja sotaministeriön haltuunottoa osaksi puna-armeijaa.^[1]

Viron armeijan valtauksen jälkeen hänet lähetettiin Daugavpilsiin 2. erikoisjoukon esikuntapäälliköksi syyskuussa 1940. Maaliskuussa 1941 joukko lähetettiin Minskiin, jossa se pysyi Neuvostoliiton ja Saksan sodan alkuun asti. Aluksi Pärnin yksikkö ei osallistunut taisteluun. Elokuusta 1941 alkaen Pärn oli Brjanskin rintamaan kuuluvan 2. erikoisjoukon pohjalta muodostetun 50. armeijan esikuntapäällikkönä. Lokakuussa 1941 Pärn ylennettiin kenraalimajuriksi tunnustuksena Brjanskin rintaman menestyksellisestä johtamisesta. Moskovan lähellä, joulukuussa 1941 ja tammikuussa 1942, tapahtuneen Neuvostoliiton vastahyökkäyksen aikana Pärn toimi kenraaliesikunnan työryhmäpäällikkönä. Tammikuun lopulla 1942 hänet nimitettiin Olhavan rintamalla taistelleen 59. armeijan esikuntapäälliköksi.^[1]

Keväällä 1942 kenraalimajuri Pärn nimitettiin virolaispohjaisten armeijan yksiköiden päälliköksi. Hän oli vuonna 1942 Uralin alueella muodostetun 7. virolaisen jalkaväkidivisioonan ja sittemmin 249. virolaisen jalkaväkidivisioonan komentaja. Elokuussa 1942 divisioonat siirrettiin Moskovan sotilaspiirin alueelle, ja niistä muodostettiin VIII virolainen armeijakunta Pärnin tullessa armeijakunnan komentajaksi.^[1]

Pärnin johtama armeijakunta osallistui Kalininin, Leningradin ja 2. Baltian rintaman taisteluihin. Syyskuussa 1943 Pärn ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Joukot olivat vuoden 1944 aikana valloittamassa Tallinnaa ja sen jälkeen Viron saaria. Viimeiset taistelut armeijakunta kävi Kuurinmaalla keväällä 1945^[3].^[1]

Lembit Pärn johti virolaispohjaisia joukkoja sodan jälkeenkin. Hän toimi Neuvosto-Viron puolustusvoimien kansankomissaarina 29. kesäkuuta 1945 alkaen. Nimitys muutettiin vuonna 1947 ensin Neuvosto-Viron asevoimien ministeriksi ja elokuussa 1947 tasavallan sotilaskomissaariksi.^[4]

Kesäkuussa 1948 hänet siirrettiin Moskovaan Kliment Vorošilovin mukaan nimetyn kenraalien sota-akatemian korkeammille akateemisille kursseille, josta hän valmistui toukokuussa 1949. Hänet nimitettiin jo ​​maaliskuussa 1949 saman akatemian vanhemmaksi opettajaksi. Tammikuussa 1955 hänet siirrettiin vanhemman lehtorin virkaan strategian laitokselle. Helmikuusta 1958 lähtien hän oli laitoksen ylilehtorina. Tätä vaihetta eli siirtoa Virosta Moskovaan Pärnin uralla on pidetty outona eli syrjäyttämisenä sotilasuralla Stalinin johtamassa Neuvostoliitossa.^[4]

Kenraaliluutnantti Lembit Pärn siirtyi eläkeelle tammikuussa 1965. Hän toimi vielä kesäkuusta 1965 vuoteen 1971 sotatieteiden instituutin vanhempana tutkijana. Sinä aikana hän kirjoitti muistelmakirjansa "Sotavuosien pyörteessä" (viroksi ja venäjäksi).^[4]

Lembit Pärn kuoli Moskovassa maaliskussa 1974 70 vuoden iässä. Hänet on haudattu Moskovaan Novodevitšin hautausmaalle.

Neuvosto-Virossa Lembit Pärnin muistoa kunnioitettiin nimeämällä Rakveren piirikunnan kolhoosin mukaan, jonka keskus oli Vohnjalla eli Pärnin isän synnyinseudulla. Vuosina 1983-2004 siellä oli pystytettynä myös Lembit Pärnin patsas^[2], joka siirrettiin toukokuussa 2018 Viron vapaustaistelumuseoon Lihulaan.^[5] Tallinnan 42. lukio sai myös nimen Lembit Pärnin mukaan vuosiksi 1974-1990. Vuosina 1985-2001 koulurakennuksen ja Gonsiori-kadun välisellä viheralueella oli Lembit Pärnin muistomerkki, joka sijaitsee nykyään Viron historiallisessa museossa Maarjamäellä.^[6]

Venäjällä Lembit Pärnin kunniaksi on hänen synnyinseudullaan Eesti-Haginskissa eli nykyiseltä venäläiseltä nimeltään Jašaltassa on hänen mukaansa nimetty katu. Vuonna 2000 siellä paljastettiin hänen muistomerkkinsä.^{[2] [7]}