Sääntöjen mukaan autojen lähtöpaikka otetaan huomioon ajetussa pituudessa. Fordin johto halusi kuljettajien ajavan tiettyjä kierrosaikoja saadakseen autonsa maaliin valokuvauksellisessa tilanteessa. Autot tulivat maaliin samaan aikaan, mutta voittajaksi valittiin Chris Amonin ja Bruce McLarenin auto, joka oli kattanut kilpailun aikana pidemmän matkan, koska sen lähtöpaikka oli kahdeksan metriä taaempana kuin Ken Milesin ja Denny Hulmen auto.[1][2]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:1966 24 Hours of Le Mans