Lassi Nummi

Lassi Nummi
Lassi Nummi lokakuussa 2008.
Lassi Nummi lokakuussa 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt9. lokakuuta 1928
Helsinki
Kuollut13. maaliskuuta 2012 (83 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kirjailija, kääntäjä, professori
Kirjailija
SalanimiJukka Kangas
Kirjallinen suuntausmodernismi
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Lauri (Lassi) Juhani Yrjönpoika Nummi (9. lokakuuta 1928 Helsinki[1] – 13. maaliskuuta 2012 Helsinki[2]) oli suomalainen kirjailija ja kääntäjä, jonka omasta tuotannosta suurin osa on modernia runoutta. Hän käytti myös kirjailijanimeä Jukka Kangas.

Nummen laajan tuotannon ensimmäiset teokset, kaksi runokokoelmaa ja proosateos Maisema, julkaistiin vuonna 1949. Paitsi kirjailijana ja esseistinä Nummi toimi muun muassa Uuden Suomen kulttuuritoimittajana ja Suomen kirjailijaliitossa. Nummi oli kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja vuosina 1983–1988.[3] Raamatunkäännöskomitean työhön Nummi osallistui 1973–1990.

Nummen puoliso oli ylihoitaja Pirkko Nummi (1921–2018).

Elämä

Nummi kirjoitti ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta vuonna 1948.[4] Hänet vihittiin Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtoriksi 1986 ja teologisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 2000.[5] Taiteilijaprofessori hän oli vuosina 1990–1995.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura myönsi Nummelle vuonna 2006 Aleksis Kiven rahaston palkinnon hänen kirjallisesta elämäntyöstään.[6] Kirjallisuuden valtionpalkinnon hän on saanut viisi kertaa. Helmikuussa 2008 Nummelle perustettiin nimikkoseura häntä juhlistavan seminaarin yhteydessä.[7]

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi Lassi Nummelle Suomen Leijonan Pro Finlandia -kunniamerkin 6.12.1972.[8]

Lassi Nummen vanhemmat olivat rovasti Yrjö Alarik Nummi ja Ida Maria Mahlberg. Nummen kaksi poikaa ovat elokuva- ja teatteriohjaaja Ilari Nummi ja ohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija Markus Nummi. Nummen kaksi veljeä olivat muotoilija Yki Nummi ja säveltäjä Seppo Nummi.

Nummi menehtyi 13. maaliskuuta 2012 Haartmanin sairaalassa Helsingissä 83-vuotiaana.[2]

Tuotanto

Nummi tuli julkisuuteen vuonna 1949 kolmella teoksella vajaan vuoden sisällä. Ne olivat runokokoelma Intohimo olemassaoloon, proosateos Maisema ja kiinalaissävyinen kuvitettu runokirja Vuoripaimen. Nummi oli modernistien aikalainen, mutta ei kuulunut kiinteästi tähän taidesuuntaan. Hän oli romantikko, joka pyrki korukuvioituun ja musikaalisrytmiseen ilmaisuun. Selvimmin tämä näkyy hänen kokoelmassaan Chaconne (1956). Hän siirtyi kuitenkin 1960-luvulla kohti mietiskelevämpää ja yhteiskunnallisempaa runoa, jota kriitikko Pekka Tarkka nimitti porvarillisen onnen puolustukseksi. Kymmenen vuotta myöhemmin Nummen runoihin tuli hänen läheistensä poismenojen takia menetyksen, muistojen ja olemassaolon pohdintaa. Kaikki edelliset vaiheet yhdistävää synteesiä on kokoelmissa Kaksoiskuva (1982) ja Hiidentyven (1984). Seuraaviin runokokoelmiinsa Nummi toi entistä enemmän raamatullista ainesta, mihin vaikutti hänen työnsä raamatunkäännöskomitean jäsenenä.[1]

Koko Nummen tuotannon läpi kulkevia teemoja ovat humaanisuus, suvaitsevuus, hiljaisuus sekä luonnon ja kulttuurin arvostus.[1]

Teokset

Kirjailija Lassi Nummi (1967)
Lassi Nummi vieraili kirjailija F. E. Sillanpään (oikealla) 70-vuotispäivillä syyskuussa 1958; keskellä kirjailija Mika Waltari.
  • Timanttiajo: Kaksi kokematonta nuorukaista maailmalla monen kokeneen konnan koulittavana (salanimellä Jukka Kangas). Seikkailukirjasto 23. (Nuorisokirja.) 1948.
  • Intohimo olemassaoloon (runokokoelma). Otava 1949.
  • Maisema (romaani). Otava 1949.
  • Vuoripaimen (runokokoelma). Otava 1949.
  • Ristikot: Novelleja, kuvia, balladi. Otava 1952.
  • Viha (romaani). Otava 1952.
  • Tahdon sinun kuulevan. Neljä sikermää. Lasinen kirja. Musta kirja. Hopeinen kirja. Vaskinen kirja (runoja). Otava 1954.
  • Taivaan ja maan merkit (runokokoelma). Otava 1956.
  • Runoja. (Esitys Lassi Nummi.) Otavan kirjallinen äänilevy 22. Otava 1961.
  • Kuusimittaa ja muita säkeitä (runokokoelma). Otava 1963.
  • Arpakuutiot (promootioruno Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan promootiossa 25.5.1966).
  • Keskipäivä, delta (runokokoelma). Otava 1967.
  • Linna vedessä (runokokoelma). Otava 1975.
  • Lähdössä tänään (runokokoelma). Otava 1977.
  • Sana tuli kiveksi (esittäjä Eeva-Kaarina Volanen), Näin olen ajatellut (esittäjä Lassi Nummi). Otavan kirjallinen äänilevy 78. Otava 1978.
  • Aika on virtaava vesi. Osuuspankkien keskuspankki 1977. (Kannessa Juhlaruno kolme neljännesvuosisataa jatkuneen suomalaisen osuuspankkitoiminnan kunniaksi.)
  • Runot 1947–1977 (runokokoelma). Otava 1978.
  • Heti, melkein heti (runokokoelma). Otava 1980.
  • Maisema ja muuta proosaa. Otava 1980.
  • Kaksoiskuva (runokokoelma). Otava 1982.
  • Hiidentyven (runokokoelma). Otava 1984.
  • Matkalla niityn yli (runokokoelma). Otava 1986.
  • Joulukonsertto: Runoja ja puhetta joulun aikaan. Otava 1987.
  • Maailma, yhä (runokokoelma). Otava 1988.
  • Karu laidunrinne (runokokoelma). Otava 1989.
  • Requiem. (Teksti Leonid Bashmakovin sävellykseen; kantaesitys Tampereen Sävel -juhlissa kesäkuussa 1989) Helsinki: Otava, 1990 (5. painos 2005). ISBN 951-1-11451-4
  • Requiem (äänite). Otavan äänikirja. Otava 2005.
  • Portaikko pilvissä (runokokoelma). Otava 1992.
  • De rerum natura, eli, Nämä olemisen muodot ja lajit. (Jyrki Haikosen 60-vuotispäivän onnittelurunoelma.) EVA 1995.
  • Hengitys yössä (runokokoelma). Otava 1995.
  • Seitsemän kirjaa: Runot 1978–1995. Otava 1998.
  • Isoisän runot ja muita. Otava 1999.
  • Välimeri. Runoja tunteville. Otava 2000.
  • Maurille. (Pertti Niemisen ja Ilpo Tiihosen kanssa.) Lastensuojelun keskusliitto 2003.
  • Olemassa toisillemme. Runoja tunteville. Otava 2003.
  • Elämän puutarha / Le jardin de la vie. Éditions Paradigme, Orléans 2015.

Kirjallisuutta

  • Pekonen, Osmo (toim.): Suomalaisen modernin lyriikan synty. Juhlakirja 75-vuotiaalle Lassi Nummelle. Kuopio: Snellman-instituutti, 2005. ISBN 951-842-279-6
  • Kajannes, Katriina (toim.): Mutta kun olen runoniekka: Juhlakirja 80-vuotiaalle Lassi Nummelle. Jyväskylä: Lassi Nummen seura ry, Ilias Oy, 2008. ISBN 978-952-5679-30-4
  • Turunen, Mikko: Haarautuvat merkitykset: Puukuvasto Lassi Nummen lyriikassa. (Acta Universitatis Tamperensis, 1530) Tampere: Tampere University Press, 2010. ISBN 978-951-44-8105-5 Verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Kajannes, Katriina & Turunen, Mikko (toim.): Elämä, kyllä. Luemme Lassi Nummea. Joensuu: Kustannusosakeyhtiö HAI, 2012. ISBN 978-952-5934-16-8

Lähteet

  1. ↑ a b c Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10266, art. Nummi, Lassi. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
  2. ↑ a b Hyvärinen, Terhi: Lassi Nummi kuollut 14.3.2012. MTV3 (Web Archive 2012). Arkistoitu 15.3.2012. Viitattu 14.3.2012.
  3. ↑ Suomen Penin historiaa. Web Archive
  4. ↑ Nummi, Jyrki: Lassi Nummen muistokirjoitus 15.3.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.1.2022.
  5. ↑ Teologisen tiedekunnan promootio 19.5.2000 11.5.2000. Helsingin yliopisto (Web Archive 2016). Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 14.3.2012.
  6. ↑ SKS palkitsi Lassi Nummen. 10.10.2006. Otava. Arkistoitu 6.9.2012. Viitattu 16.3.2012.
  7. ↑ Kirjailija Lassi Nummelle oma nimikkoseura Yle Uutiset. 2.2.2008. Viitattu 14.3.2012.
  8. ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 31.1.2022.

Aiheesta muualla