Lampiviklo

Lampiviklo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Erittäin uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Viklot Tringa
Laji: stagnatilis
Kaksiosainen nimi

Tringa stagnatilis
(Bechstein, 1803)

Katso myös

  Lampiviklo Wikispeciesissä
  Lampiviklo Commonsissa

Lampiviklon munia.

Lampiviklo (Tringa stagnatilis) on pieni kahlaaja. Lajin nimesi Johann Matthäus Bechstein 1803.

Ulkonäkö ja koko

Höyhenpuku on harmaanruskea kesällä, vaaleampi talvella, ja siinä on selässä vaalea raita, joka näkyy vain linnun lentäessä. Suomeen harhautuvat lampiviklot ovat usein vaihtopuvussa, eli niiden väritys on jotain kesä- ja talvipuvun väliltä. Jalat ovat keltaiset ja erittäin pitkät, nokka pitkä ja ohut. Lentävästä linnusta huomaa, miten jalat ulottuvat pitemmälle kuin pyrstö.

Euroopan vanhin rengastettu lampiviklo on ollut ranskalainen vähintään 7 vuoden 1 kuukauden ikäinen yksilö.

Koko

Pituus 20–26 cm, siipien kärkiväli 40–60 cm, paino noin 50–120 g.

Ääni

Soidinääni on ’tuiiu tuiiu’. Varoitusääni on terävä ’tsirp’, myös ’sviik’ pituudeltaan n. 1s, 8s välein.

Levinneisyys

Lampiviklo pesii lammissa ja kosteilla ruohoalueilla aroilla ja taigalla Itä-Euroopassa ja Aasiassa. Maailman populaation koko on 190 000–1,2 miljoonaa yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Se muuttaa talveksi Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja Etelä-Aasiaan, varsinkin Intiaan. Jotkut yksilöt muuttavat Kaakkois-Aasiaan ja jopa Australiaan asti. Suosituimpia talvehtimisalueita ovat sisämaan kosteikot ja lammet. Muuttomatkoillaan linnut harhautuvat säännöllisesti läntiseen Eurooppaan – Suomessakin tehdään vuosittain kymmeniä havaintoja. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 5–15 paria, Ruotsin 0–5 paria ja Viron 5–20 paria.[3]

Lisääntyminen

Lampiviklot pesivät harvoissa yhteisöissä, joissa pesien väliä on kymmenkunta metriä. Pesä on maassa lähellä vettä. Munia on 4, ja molemmat emot hautovat niitä. Poikaset ovat pesäpakoisia. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokkimiseen. Sukukypsä 1-vuotiaana.

Ravinto

Lintu kaivelee liejusta tai matalasta vedestä hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Koska ne ruokailevat talvehtimisalueillaan mm. riisipelloilla, niitä uhkaavat maataloudessa käytetyt hyönteismyrkyt.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ BirdLife International: Tringa stagnatilis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 570. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
  3. ↑ Tringa stagnatilis (Marsh Sandpiper) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 30.5.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla