La Agüeralla oli 1920-luvun alussa omat postimerkkinsä.
Ranska ja Espanja jakoivat Ras Nouadhiboun eli Cap Blancin niemimaan sopimuksella, joka vahvistettiin Pariisissa vuonna 1900. Río de Oron kuvernööri perusti vuonna 1920 La Güeraan varuskunnan suojaamaan kanarialaisten rakentamaa kalastusasemaa. Kalatehtaan ympärille kehittyi kaupunki, jossa asui vuonna 1974 lähes 250 eurooppalaista ja yli 1 600 sahrawia.[1]
Espanjalaisten vetäydyttyä ja Marokon ja Mauritanian jaettua Länsi-Saharan vuonna 1975 La Güera jäi Polisario-liikkeen haltuun, mutta mauritanialaiset karkottivat sen sissit kuukauden kuluttua. Río de Oro nimettiin Tiris el-Gharbiaksi ja La Güera liitettiin Lagwira-nimisenä Nouadhibouun.[1][2]
Mauritanian vetäydyttyä Länsi-Saharasta vuonna 1979 marokkolaiset valtasivat sen eteläosan, mutta Ras Nouadhiboun länsiosa jäi Mauritanian armeijan haltuun taloudellisesti tärkeän Nouadhiboun suojelemiseksi. ”Marokon muurin” ulkopuolelle jäänyt La Güera on ollut siitä lähtien autio rauniokaupunki, joskin Marokko ylläpitää propagandatarkoituksessa nimellistä kunnallishallintoa. Satelliittikuvat ja Mauritanian alueelle päästämät ulkomaiset matkailijat vahvistavat, että kaupungissa ei ole asutusta.[1][2]
