Kutsumerkki (engl. call sign), joskus suomen kielessä myös kutsutunnus tai 1900-luvun alussa myös kutsuhuuto, on tapa erottaa dataliikenteessä, puheliikenteessä, sähkötyksessä tai muussa viestinnässä radioasemat toisistaan pitkää nimeä lyhyemmällä tavalla. Kun 1900-luvun alussa sähkötys oli erittäin merkittävä radioliikennemuoto, oli tärkeää myös se, että vakioidut viestin osat lyhennettiin sähkötykselle sopiviksi. Yhdysvalloissa kutsumerkkien vakioiminen alkoi 1912. ^[1]

Radioamatööriliikenteessä kutsumerkeille perustettiin aikaisemmin solmitun kansainvälisen sopimuksen perusteella kansainvälinen järjestelmä 1. tammikuuta 1929 alkaen. Kutsumerkeistä muodostui vakioitu tapa ilmoittaa radioasema tunnuksena siten, että kutsumerkin ensimmäinen kirjainosa osoitti valtion tai joissain tapauksissa kutsumerkillisen yhteisön, kutsumerkin keskellä oleva numerotunnus merkkiin liittyvän aluepiirin maan tai yhteisön sisällä ja numeron jälkeinen osa varsinaisen radioaseman. ^[1] Tätä järjestelmää käytetään edelleen. Suomen yleisin kutsutunnustyypin, OH:n, merkki oli ennen kansainvälistä vakioimista Havaijilla käytetty. OH on myös Suomen lentokoneiden kansainvälinen tunnus.

Amatööriradioasemien lisäksi kutsumerkkejä on myös vesialuksilla meri-VHF:n ja meri-HFn käyttöön liittyen. Myös lentokoneilla on vakioitu tunnuksensa. Kansainvälisen televiestintäliiton, ITU:n, tietokannassa oli 30. lokakuuta 2014 57 OF-kutsutunnusta, 139 OG-kutsutunnusta, 148 OI-kutsutunnusta. Eniten on OH- ja OJ-kutsutunnuksia.^[2]

Suomessa radioliikenteen kutsumerkit alkavat kirjaimilla OF, OG, OH tai OI. Näistä OH on kaikkein yleisin. 30. syyskuuta 2014 käytössä olevista 7 103 julkisesta radioamatöörikutsumerkistä 6 975 (98 %) oli OH-kutsumerkkejä, 78 (1 %) OG-kutsumerkkejä, 25 (0,3 %) OJ-kutsumerkkejä 21 (0,3 %) ja OF-kutsumerkkejä 4 (0,05 %). ^[3]

Monissa tapauksissa alueelliset radioamatööriyhteisöt käyttävät pääasiallisena kutsumerkkinään Suomen OH-tunnuksellisia merkkejä, joissa on numero-osana kotipaikan entinen piirinumerotunnus, joka on Ahvenanmaan maakunnassa 0 ja manner-Suomessa 1-9. Kun samassa entisessä piirissä on useimpia yleisradioamatöörikerhoja, on usein ensimmäiseksi perustetun tunnus muotoa OH#AA, toisen OH#AB, kolmannen OH#AC ja neljännen OH#AD. OH#AF -asemissa on ollut asemia, jotka ovat liittyneet asevelvollisten radioamatööritoimintaan varuskunnissa, esimerkiksi OH5AF, joka on ollut reserviupseerikoulun viestikomppanian toisessa kerroksessa olleen amatööriradioaseman tunnus.

Jos amatööriradioaseman tunnus kerhoilla on OH#R**, niin silloin kyse on todennäköisesti radiotoistimesta, joka vastaanottaa vaikutusalueensa yhdestä suunnasta lähettäjien viestit ja lähettää sen koko vaikutusalueen säteelle muille radioasemille, jolloin käyttäjäpiiri laajenee yli radiolähettimien oman kantaman.

OI-kutsumerkit olivat ennen sotilasradioamatööritoiminnan kutsumerkkejä, mutta kun toiminta virallisessa muodossaan päätettiin, jäivät ne edelleen varuskuntien käyttöön. OI-kutsumerkkejä on viestikilloilla ja radioamatöörikerhoilla, jotka ylläpitävät museoradioasemia, jotka liittyvät jotenkin sotamuseoihin.