Vuonna 1989 Masurilla oli keskeinen osa mielenosoituksissa, jotka johtivat Saksojen yhdistymiseen. Käänteentekevä oli 9. lokakuuta 1989 järjestetty rauhankokous ja mielenosoitusmarssi, johon osallistui yli 250 000 ihmistä. Ennalta tilaisuuden pelättiin kääntyvän väkivaltaiseksi, sillä lähistölle oli koottu turvallisuusjoukkoja ja ruumissäkkejä. Itse leipzigilainen Masur toimi ratkaisevalla tavalla tilanteen rauhoittamiseksi. Hän kutsui asuntoonsa hallitsevan Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) pääsihteerit ja sopi heidän kanssaan, että radiossa korostetaan ennalta mielenosoituksen rauhanomaista luonnetta. Mielenosoituksesta ei tullut väkivaltaista. Leipzigin tapahtumasta tuli esikuva Saksan demokraattisen tasavallan rauhanomaiselle kumoukselle.[2]
Vuosina 1991–2002 Masur toimi New Yorkin filharmonikkojen ylikapellimestarina. Häntä arvosteltiin yksinvaltaisista otteista, mutta hänen kautensa päätyttyä häntä kiitettiin laajalti orkesterin tason noususta.lähde? Masur oli yksi ensimmäisistä kapellimestareista, joilla oli merkittävä kiinnitys molemmin puolen Atlanttia, kun hän yhtäaikaisesti New Yorkin kanssa oli ylikapellimestarina ensin Gewandhaus-orkesterissa, sittemmin Lontoon filharmonikkojen johdossa.
Päätettyään kautensa Ranskan kansallisorkesterin johdossa vuonna 2008 Masur ei ottanut vastaan uutta ylikapellimestarikiinnitystä, vaan hän keskittyi opettamiseen ja vierailujohtamiseen. Suomalainen kapellimestari Sasha Mäkilä on opiskellut Masurin johdolla ja toiminut hänen assistenttinaan Ranskan kansallisorkesterissa.
Masurin levytystuotanto käsittää yli 100 nimekettä.lähde? Vuonna 1998 hän juhli 50. vuotta urallaan kapellimestarina.
.jpg)
