Kursiivi on vino, kaunokirjoitusta mukaileva kirjasinlaji. Sitä käytetään tekstissä lähinnä korostuskeinona, joka ei yleensä vaikuta sanojen tai merkkien varsinaiseen merkitykseen. Kansainvälisessä yksikköjärjestelmässä kursiiville on kuitenkin määritetty erikoistehtävä, sillä kursivoimalla erotetaan suureiden tunnukset mittayksiköiden tunnuksista (joita ei koskaan saisi kursivoida).^[1]

Vuonna 1420 varakas firenzeläinen humanisti Niccolò de’ Niccoli alkoi kirjoittaa minuskeli-kirjoitustyylistä kehitetyllä tavalla, joka oli edeltäjäänsä yksinkertaisempi ja nopeampi.^[2] Kursiivi esiintyi leipätekstinä ensi kerran vuonna 1501. Varsinkin 1500-luvulla kirjoja saatettiin painaa kokonaan kursiivilla, mutta siitä kehittyi jo 1600-luvulla korostava kirjasintyyli, jota käytettiin antiikvan kanssa.^[3]

Kursiivi on englanniksi italic, ranskaksi italique, portugaliksi itálico ja ruotsiksi italisk. Sana juontaa juurensa Niccolò Niccolin kotimaasta, Italiasta. Myös ensimmäisiin kursiivin käyttäjiin kirjapainotyössään kuulunut Aldus Manutius oli italialainen^[4]. Saksassa tätä kirjasinlajia vastustettiin sinnikkäästi vielä toisen maailmansodan loppuun saakka. Saksalaiset olivat sitä mieltä, ettei italic/kursiivi -kirjasinlaji soveltunut saksalaiselle kirjallisuudelle, joten käyttivät vanhempia kirjasinlajeja, kuten fraktuuraa ja schwabacheria.^[5]

Ensimmäinen kursiivi kehitettiin erityisen kapeaksi kirjaintyypiksi, jolla sivuille sai mahtumaan enemmän tekstiä ja kirjojen valmistaminen tuli halvemmaksi. 1600-luvun jälkeen vakiintui käytäntö, että lähes jokaisen kirjaintyypin pariksi muotoiltiin myös yhteensopiva kursiivi.^[6]

Kursiivia käytetään yleisesti

• sanojen korostamiseen
• teosten nimiin ja muihin erisnimiin
• sitaateissa lainausmerkkien sijaan.

Esimerkkejä kursiivin käytöstä:

Jos satunnaismuuttujan arvojoukko on numeroituva, kutsutaan sitä diskreetiksi satunnaismuuttujaksi. Jos satunnaismuuttujan kertymäfunktio on derivoituva, kutsutaan sitä jatkuvaksi satunnaismuuttujaksi.

Väinö Linnan suurtöitä ovat Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla.

Helene Schjerfbeckin Cornwallissa tekemät vähemmän pelkistetyt maalaukset Toipilas ja Leipomo ovat naturalistisia valomaalauksia.

HTML-kielessä kursiiviin koodi on <i>. Myös korostusta tarkoittava <em> näkyy tavallisesti selaimissa kursiivina.

Kaltevia kirjainlajeja on kahdenlaisia, joista toinen on kursiivi ja toinen oblique.

	Georgia on tyypillinen kursiivi. Kursiivin tunnistaa siitä, että tietyt kirjaimet vaihtavat leikkaustaan ja kirjoitusasu muistuttaa enemmän käsinkirjoitusta. Tyypillinen esimerkki on kaksikerroksinen a-kirjain, joka muuttuu kursiivissa yksikerroksiseksi.[6]
	Monet groteskit kirjainperheet, kuten Verdana, pelkästään kallistavat leikkaustaan, eivätkä kirjaimet eroa suuremmin alkuperäisestä leikkauksesta. Näitä kutsutaan nimellä oblique.

Oblique on helppo sekoittaa niin kutsuttuun konekursiiviin, joka vain keinotekoisesti taivuttaa kirjaimia vinoon. Nämä eivät kuitenkaan ole luettavuudeltaan eivätkä esteettisyydeltään aitojen leikkauksien veroisia.

Esimerkki on ladottu roman-kirjaimella, normaalina ja kursiivina.

Sama esimerkki ladottuna oblique tekstinä.