Kunnioittavasti köyhyydestä on EAPN-Finin vuosittain jakama tunnustus journalisteille, jotka ovat tehneet juttuja köyhyydestä taloudellisia ja sosiaalisia syitä analysoiden ja köyhyyttä kokeneita ihmisiä kunnioittaen. Palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2016.[1].
Parhaan jutun kirjoittanut palkittu saa taiteilija Helena Korkan tekemän palkinnon Hyvä kello kauas kuuluu. Vuonna 2018 palkittu toimittaja sai tunnustuksen lisäksi Huoltaja-säätiön tuhannen euron palkinnon. Tarvittaessa myönnetään myös kunniamainintoja.[1]
Palkitut
- 2016 Ylen Horisontti-ohjelman radiokeskustelu Pitääkö ruokahävikki yllä leipäjonoja. Ohjelman ovat toimittaneet Kirkon tiedotuskeskuksen toimittajat Anna Patronen ja Ville Talola. Kunnianmaininta: Anu Silfverberg ja Reetta Nousiainen Long Play -mediapalvelussa julkaistusta jutusta Ilmaista työtä tarjolla. Toinen kunniamaininta myönnettiin Kotilieden jutulle Vähällä rahalla, toimittajina Riitta Lehtimäki ja Pauliina Susi, valokuvat Sampo Korhonen, Anton Reenpää ja Jyrki Johannes Tervo.[2]
- 2017 Jani Kaaro, blogikirjoitus ”Paraneeko köyhyys rahalla?” Kunniamaininnat: Anu Silfverbergin Long Play -verkkojulkaisun juttu ”Onko työttömiä olemassa?” ja Laura Pörstin kirjoittama ja Sirpa Päivisen kuvaama Kirkko ja Kaupunki -lehden juttu ”Työttömyys ajoi Martin-Eric Racinen köyhyysloukkuun”.[3]
- 2018 Anna-Stina Nykänen, kunniamaininnat: valokuvaaja Markus Jokelan ja toimittaja Heidi Väärämäen Helsingin Sanomissa julkaistu kuvareportaasi Saako katsoa? sekä toimittaja Eve Hietamiehen artikkeli ja professori Juha Siltalan kolumni.[4]
- 2019 Seppo Heikkinen ja Sami Kieksi Köyhyyden anatomia -juttukokonaisuudesta. Kunniamaininnat: toimittaja Sanna Puhdon artikkeli Kotiliedessä ja Asta Lepän artikkeli Kotivinkin sivuilla.[5]
- 2020 Helsingin Sanomien toimittajille Anni Alatalolle ja Katri Jaalamaalle ”Ei samalta viivalta” -artikkelista.[6]
- 2021 Katja Raunio, Long Playssa julkaistusta esseestä ”Köyhän perheen lapsi”. Kunniamaininnat: Heidi Nummen artikkelille ”Köyhyys on Suomessa syventynyt – silti moni pitää sitä ihmisen omana vikana” Maailman Kuvalehdessä ja Asta Lepän Ylen sivuilla julkaistulle kolumnille ”Iso joukko suomalaisia tekee työtä, jolla ei yksinkertaisesti tule toimeen”.[7]
Lähteet