Kryokoniitti

Kuvassa näkyvä tummempi aines on kryokoniittiä jäätikkökaivon Langjökullin jäätiköllä vuonna 2006.

Kryokoniitti on jäätiköissä niille laskeutunutta ja kerääntynyttä pölyä, jota ilmavirrat olivat kuljettaneet mukanaan. Sen seassa on myös bakteereja ja leviä sekä muita ainesosia.[1]

Esiintyminen

Kryokoniitti koostuu rakeista, joiden raekoko on 0,2–2,0 millimetriä ja niiden pinnalla kasvaa sinileviä eli syanobakteereja. Rakeiden koko suurenee syanobakteerien vaikutuksen myötä.[1] Kryokoniitti on väriltään tummaa ja se synnyttää jäähän lieriömäisiä sulamisreikiä, koska se absorboi aurinkosäteilyä, mikä edistää jään sulamista. Kryokoniittiä kerääntyy reikien pohjalle ja niistä on joskus löydetty ekosysteemejä, jotka koostuvat äärimmäisiin oloihin sopeutuneista eliöistä. Näistä on tavattu muun muassa leviä, rataseläimiä ja karhukaisia sekä joitakin kylmää kestäviä hyönteisiä ja Mesenchytraeus solifugus -matoa. Reikiä on havaittu jäätiköillä muun muassa Arktisella alueella, Etelämantereella, Grönlannissa, Kanadassa ja Tiibetissä sekä muualla Himalajalla.[2]

Kryokoniittiä näkyy jäänkairausnäytteissä tummina viivoina. Jääkairausnäytteistä on pölyn avulla osaltaan pystytty tutkimaan ilmasto-oloja eri aikausina.[3][4]

Löytäminen

Tutkimusretkeilijä Adolf Erik Nordenskiöld löysi kryokoniitin ensi kertaa Grönlannin jäätiköltä vuoden 1870 retkellään.[5] Hän näki, kuinka aurinko paistoi pilviverhon läpi, ja huomasi, että ajoittain tämä ”pilviverho” laskeutui alas. Jäätiköllä, mistä oli edellisen vuoden lumi sulanut pois jäänpinnalta, hän havaitsi harmaan, mustan tai ruskean sävyistä pölyä. Hän oletti sen olevan kosmista pölyä, joka oli laskeutunut jäätikölle.[6]

Lähteet

  1. ↑ a b Nozomu Takeuchi: Cryoconite Granules: Granular Algal Mats on Glaciers Glacial biology. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Nozomu Takeuchi: Cryoconite hole Glacial biology. Arkistoitu 1.1.2016. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Dust in ice cores University of Copenhage, Centre for Ice and Climate. Arkistoitu 30.10.2019. Viitattu 30.10.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Ice Core 101 Climate Change Institute – University of Maine. Viitattu 30.10.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Jenkins, Mark: True Colors, There's a meltdown on the ice sheet—and optimism among Greenlanders. National Geographic, 2010, nro 6, s. 3–4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.10.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Ruppel, Meri: Musta savu leijailee Arktiksen yllä Helsingin yliopisto, Ympäristötieteiden laitos. 27.4.2017. Viitattu 30.10.2019.

Aiheesta muualla