Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Painottuu liian yksipuolisesti historiaan

Kristillisten suuntausten piirissä hyväksytään nykyisin usein suuri osa syntyvyydensäännöstelymenetelmistä, joskaan useimpien konservatiivisten kristittyjen keskuudessa ei aborttia. Sitä vastoin aikaisemmin, maailmansotien väliseen aikaan asti, valtaosa tunnustuksellisista kristityistä piti ehkäisyvälineiden käyttöä ja keskeytettyä yhdyntää synteinä.^[1][2] Valtaosa uskovaisista ihmisistä ei hyväksynyt muita syntyvyydensäännöstelymenetelmiä kuin mahdollisesti rytmimenetelmän ja imetyksen pitkittämisen.

Joidenkin kristillisten suuntien kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn on ajoittain herättänyt keskustelua julkisuudessa.^[3] Ehkäisyyn kielteisesti suhtautuvat kristinuskon suunnat katsovat Raamatun kirjoitusten tai pyhänä pitämänsä kristillisen tradition taikka molempien kieltävän syntyvyyden säännöstelyn. Ehkäisyn katsotaan merkitsevän sitä, että puututaan uuden elämän syntymiseen, luomistekoon, joka on pyhä tapahtuma.^[4][5] Eriasteista kielteistä suhtautumista ehkäisyyn esiintyy edelleen kristinuskon piirissä ainakin katolisessa kirkossa sekä eräissä itseään ainoana todellisena kristillisenä yhteisönä pitävissä protestanttisissa ryhmissä, joita ovat ainakin Pohjois-Amerikan amissit, hutteriitit ja mennoniitit, luterilaisten kirkkojen sisäisen herätysliikkeen lestadiolaisuuden suuntaukset vanhoillis- ja esikoislestadiolaisuus sekä eräät pienet vapaat suunnat kuten Itä-Suomessa toimiva baptistista alkuperää oleva Herran kansa -ryhmä. Äärimmillään osa ehkäisyä vastustavista yhteisöistä ei hyväksy edes rytmimenetelmää edes tapauksissa, joissa on selvää, ettei kyseinen nainen voi selvitä seuraavasta raskaudesta enää hengissä.

Kielteistä suhtautumistapaa on pääosin mediassa kutsuttu myös ehkäisykielloksi, mutta ehkäisyyn torjuvasti suhtautuvien uskonyhteisöjen jäsenet eivät välttämättä hyväksy tätä nimitystä.^[6] Syntyvyydensäännöstelystä on aiemmin käytetty myös nimitystä lapsirajoitus.^[7]

Erilaiset ehkäisymenetelmät tuomitsivat varhaisista kirkkoisistä ainakin Klemens Aleksandrialainen, Hippolytus Roomalainen, Lactantius,^lähde? Hieronymus, Johannes Krysostomos ja Epifanios. Augustinus,^[8] joka kirjoitti:

»Oletan siis, että vaikka et makaa (vaimosi kanssa) jälkikasvun saamiseksi, et myöskään himon vuoksi yritä estää jälkikasvun saamista pahalla rukouksella tai pahalla teolla. Vaikka niitä, jotka tekevät näin, kutsutaan mieheksi ja vaimoksi, eivät he ole sitä. Heillä ei ole mitään avioliiton todellisuutta, vaan he peittävät häpeän kunniallisella nimellä. Joskus tämä himokas julmuus, tai julma himo, johtaa siihen, että he jopa tekevät steriiliysmyrkkyjä.»
(Augustinus vuonna 419)

Hieronymuksen mukaan hedelmättömyysjuomien nauttiminen on murha.^[9]

Kirkkohistorian tutkija Seppo Lohen mukaan alkukristinuskon aikana roomalaiset jättivät ei-toivotut lapset heitteille. Kristityt keräsivät heitteille jätetyt lapset huostaansa elävinä tai kuolleina. Tämän vuoksi katakombeissa on Lohen mukaan nähtävänä valtava määrä vauvojen hautoja.^[10]

Reformaattoreista jotkut tuomitsivat 1500-luvulla ehkäisyn. Jean Calvinin mukaan siemenen laskeminen maahan ehdoin tahdoin on hirviömäistä.^[11] Martti Lutherin mukaan maan täyttäminen ei ole vain käsky, vaan enemmän kuin käsky.^[12] Hän kirjoitti siemenen maahan laskemisesta näin:

»Tämä on inhottava synti, paljon pahempi kuin sukurutsaus tai huorinteko. Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi. Tuossa vaiheessa on todella Jumalan säätämystä siittämisessä noudatettava.»
(Luther vuonna 1544 ^[13])

Raamatussa kuvataan yksi melko selvästi ehkäisyksi tunnistettava tapahtuma, jolla raamattuperiaatteesta tunnetut reformaattorit kantaansa perustelivat. Juudan pojasta Onanista kerrottaessa keskeytettyä yhdyntää kuvataan tuomitsevaan sävyyn:

»Silloin Juuda sanoi Onanille: ”Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku.” Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla.»
(1. Moos. 38:8-10.^[14])

Vuoden 1992 raamatunkäännöksen viitemerkinnöissä viitataan myös kohtaan 5. Moos. 25:5-10.^[15] Siinä kuvataan, miten juutalaisten säädösten mukaan tuli häväistä miestä, joka kieltäytyi herättämästä siementä veli-vainajansa vaimolle.

Miehen lisääntymiskyvyttömäksi tekevä kastraatio tuomittiin Vanhan testamentin lakikokoelmassa: ”Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:1.)”^[16]

Suhtautuminen ehkäisyyn säilyi yleisesti kielteisenä kristityissä länsimaissa ja kristinuskon piirissä aina 1900-luvulle asti.^[1][2]

Vielä 1916, kun perinteisesti uskonnollisen Yhdysvaltain ensimmäinen perhesuunnitteluklinikka avattiin, sen perustaja Margaret Sanger pidätettiin pian ”säädyttömyydestä”. Maan entinen presidentti Theodore Roosevelt lausui, että ”nainen joka välttää synnytystä on verrattavissa sotilaaseen joka heittää kiväärinsä ja pakenee taistelua.” Suhtautumistavassa tapahtui käänne muutamassa vuosikymmenessä maailmansotien välisestä ajasta lähtien. Yhdysvalloissa Korkein oikeus päätti ehkäisyn kieltävien lakien olevan itsemääräämisoikeutta loukkaavia ja siten perustuslain vastaisia vuonna 1965.^[17]

Katolisen kirkon virallisten kotisivujen mukaan lasten saamista voi painavista, rippi-isän kanssa käydyissä keskusteluissa todetuista, moraalisesti hyväksyttävistä syistä johtuen siirtää myöhemmäksi. Kotisivujen mukaan syyt voivat olla luonteeltaan fyysisiä, psyykkisiä tai materiaalisia, mutta yleensä ne ovat vain väliaikaisia. Katolisen kirkon kannan mukaan syntymien siirtämistä ei kuitenkaan koskaan saa toteuttaa muuten kuin luonnollisia perhesuunnittelumenetelmiä käyttäen. Luonnollisiksi perhesuunnittelumenetelmiksi katolisen kirkon virallisessa opetuksessa katsotaan sukupuolielämän ajoittaminen vain naisen kuukautiskierron hedelmättömien päivien ajalle. Samalla kirkko korostaa, että jos nainen hedelmällisten päivien välttelystä huolimatta tulisi raskaaksi, lasten syntymistä ei voi pitää minään tappiona, vaan suurena Jumalan lahjana.^[18]

Paavi Paavali VI:n kiertokirjeen Humanae Vitaen mukaan suvunjatkamistapahtuman keskeyttäminen, naisen pysyvä tai väliaikainen hedelmättömäksi tekeminen sekä etenkin raskauden keskeyttäminen ovat hylättäviä syntyvyyden säännöstelymuotoja. Humanae Vitaessa ohjeistetaan seuraavasti:

»Jo aloitetun suvunjatkamistapahtuman suoranainen katkaiseminen ja ennen kaikkea varsinainen raskauden keskeyttäminen ovat hoidollisistakin syistä kokonaan hylättäviä lasten lukumäärän sääntelyn menetelmiä. – – Samoin on hylättävä, – – miehen ja naisen pysyvä tai väliaikainen hedelmättömäksi tekeminen. – – Hylättävä on myös jokainen toimenpide, joka joko ennen aviollista yhtymistä, sen aikana tai sen johtaessa luonnollisiin seurauksiinsa pyrkii estämään elämän syntymisen, joko siihen tavoitteena pyrkien tai sitä välikappaleena johonkin muuhun käyttäen.»
(Paavali VI vuonna 1968^[4])

Humanae Vitaen mukaan kuitenkin sellaiset sairaudenhoitokeinot, joista voi seurata lisääntymiskyvyttömyys, ovat hyväksyttäviä. Samoin aviollisessa sukupuolielämässä on luvallista ajoittaa sukupuolielämä vain naisen kuukautiskierron hedelmättömien päivien ajalle.

Vapaa-ajattelija Esko Länsimiehen mukaan katolisen kirkon pysyttäytyminen kielteisessä ehkäisykannassa vuonna 1968 aiheutti ehkä suurimman vahingon, mikä ihmiskuntaa on kohdannut toisen maailmansodan jälkeen. Länsimies katsoo, että silloinen paavi teki kannanottonsa hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa ja vähemmistössä olevien konservatiivien ehdoilla.^[19]

Käytännössä monet katolilaiset eivät noudata kirkon opetusta ehkäisyasiassa.^[20]

Brasilialaisen Redesaude-naisjärjestö johtajan Telia Negrãon mukaan konservatiiviset ryhmät uhkaavat naisten lisääntymisterveydellisiä oikeuksia yrittämällä kieltää ehkäisypalvelut ja tekevät myös iskuja sairaaloihin. Järjestön mukaan ehkäisypalvelujen kieltäminen ja iskut sairaaloihin uhkaavat YK:n vuosituhattavoitteita. Redesauden mukaan Latinalaisessa Amerikassa vain kymmenesosalla teinitytöistä on uskonnollisista syistä, tiedon tai ehkäisyvälineiden puutteen vuoksi todellinen mahdollisuus käyttää ehkäisyä.^[21]

Ortodoksipatriarkka Athenagoraan mukaan ortodoksinen kirkko pysähtyy makuuhuoneen ovelle. Suomen ortodoksikirkon entisen arkkipiispan, metropoliitta Johanneksen mukaan ortodoksikirkko torjuu abortin, mutta joitakin paikalliskirkkoja lukuun ottamatta hyväksyy nykyään ehkäisyn.^[22]

Anglikaaninen kirkko torjui ehkäisyn vielä vuonna 1908 Lambethin konferenssissa.^[23] Vuonna 1930 se hyväksyi ehkäisyn osittain ensimmäisenä kirkkona maailmassa Lambethin konferenssissa ja vuonna 1937 kokonaan.^[24] Muut protestanttiset kirkot seurasivat perässä.

Suomen evankelisluterilainen kirkko hyväksyi ehkäisyn vuonna 1952. Kannan mukaan ehkäisyvälineiden käyttöä voidaan tietyin edellytyksin puoltaa. Harkitessaan ehkäisyvälineiden käyttöä aviopuolisoiden on piispojen mukaan kannettava vastuu niin, että he kristillisen uskonsa pohjalta harkitsevat ratkaisunsa vaikuttimia ja seurauksia.^[25]

Pääartikkeli: Vanhoillislestadiolaisuus ja ehkäisy

Vanhoillislestadiolaisuudessa syntyvyyden säännöstelyyn on suhtauduttu perinteisesti kielteisesti. Liike katsoo torjuvan kantansa ehkäisyyn edustavan Raamatun kantaa ja jatkavan lähes 2000-vuotista kristillistä traditiota. Vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestön SRK:n entinen puheenjohtaja Erkki Reinikainen kirjoitti syntyvyyden säännöstelystä näin:

»Uskovaisten elämään ei ole kuulunut millään aikakaudella syntyvyyden säännöstely. Tämä on ollut aikaisemmin myös kirkon kanta. - - SRK ei ole määrännyt käyttäytymisnormeja vanhoillislestadiolaisille aviopuolisoille. Ehkäisyn ja aborttien torjuminen nousee jokaisen kohdalla uskon perusteista omakohtaisena asiana.»
(Reinikainen, 1988^[26])

Päivi Alasuutari katsoo gradussaan, että vanhoillislestadiolaisilla on ehdoton ehkäisykielto, jota hän pitää ideologisena vastareaktiona 1960-luvun sukupuolimoraalin murrokselle. Tuolloin Väestöliitto kampanjoi voimakkaasti syntyvyyden säännöstelyn puolesta. Alasuutarin mukaan kiellolla turvattiin vanhoillislestadiolaisen liikkeen jatkuvuus ja suojattiin perinteisiä perherakenteita sitomalla nainen runsaalla synnyttämisellä perinteiselle paikalleen. Uskontososiologian dosentti Jouko Sihvon mukaan ehkäisy nousi liikkeessä polttavaksi aiheeksi, ja kaikkien ehkäisykeinojen katsottiin olevan vanhoillislestadiolaiselle sopimattomia, vaikka raskaus olisikin ollut äidille hengenvaarallinen.^[27]

• Abortti#Raskaudenkeskeytys ja laki

• Piispat suosivat pidättäytymistä ja vastustivat aborttia 1965. Ylen Elävä arkisto.
• Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia Ihmisoikeusliitto 4.3.2009. (PDF)