Rodzajevski syntyi juristiperheeseen ja pakeni vuonna 1925 Harbiniin. Hän kouluttautui juristiksi itsekin. Rodzajevski kannatti perinteistä venäläistä autokratiaa, johon kuuluivat messiaanispiirteinen[2] ortodoksisuus ja tsaarin syvä kunnioitus. Hänen mukaansa lokakuun vallankumous johti Venäjän siirtymiseen kansainvälisten juutalaisten pääomapiirien hallitsemaksi. Hän kannatti kommunistien tavoitteleman maailmanvallankumouksen sijaan kansallista vallankumousta, jossa venäläinen kansakunta ottaisi voiton ”juutalais-masonistisista internationalisteista”. Rodzajevski julkaisi osana poliittista toimintaansa lehtiä Naš put ja Natsija.[1]
Rodzajevski järkyttyi Neuvostoliiton ja natsi-Saksan välien lämpenemisestä vuonna 1939 Molotov–Ribbentrop-sopimuksen myötä.[2]Operaatio Barbarossan alettua saksalaiset suhtautuivat välinpitämättömästi Rodzajevskin vetoomuksiin hänen omien ehdokkaidensa asettamisesta vastuuasemiin Neuvostoliiton miehitetyissä osissa.[3] Neuvostoliiton hyökättyä Japaniin elokuussa 1945 Rodzajevski ajautui omien sanojensa mukaan hengelliseen kriisiin. Hän kirjoitti kirjeen Josif Stalinille ja tunnusti aiemmat virheensä. Niistä suurimpana Rodzajevski piti sitä, ettei hän ollut aiemmin ymmärtänyt stalinismin olevan ihanteellinen venäläisen fasismin toteutuma. Rodzajevski tarjoutui Stalinin palvelukseen.[2] Lokakuussa 1945 neuvostodiplomaatti houkutteli hänet palaamaan Neuvostoliittoon antamalla ymmärtää, että hänen kyvyilleen olisi käyttöä. Rodzajevski kuitenkin tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin Lubjankassa[2] seuraavana vuonna.[3]
