Koiranruusu (Rosa canina, syn. R. caniniformis) on Euraasiassa tavattava monimuotoinen ruusulaji. Suomessa koiranruusua tavataan lähinnä Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu.[1]
Koiranruusu on 2–4 metriä korkea, kaarevavartinen ja lyhyitä juuriversoja kasvattava pensas. Kasvin piikit ovat käyriä ja vahvoja. Lehtien korvakkeet ovat kapeita ja kapeakärkisiä. Lehdet ovat kerrannaislehtiä. Lehdykät ovat 2–3,5 cm pitkiä, puikeita ja kertaalleen sahalaitaisia. Kukat ovat vaaleanpunaisia tai valkoisia. Kukka on yksittäinen tai 2–4-kukkainen huiskilo. Kukkaperä on 1–2 cm pitkä ja tavallisesti kalju. Kukkien verholehdet ovat liuskaisia ja ovat kukinnan jälkeen taakäänteisiä. Verholehdet varisevat ennen kiulukoiden punertumista. Koiranruusu kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kiulukat ovat 1,5–2 cm pitkiä ja muodoltaan pitkänomaisia. Emien lähes karvattomat vartalot pistävät kimppuina esiin kiulukoista. Koiranruusun kiulukat kypsyvät Suomessa vasta lokakuussa.[2]
Suomessa tavattavat koiranruusut luetaan nykyään kahteen lajiin, jotka poikkeavat toisistaan lehtien karvaisuuden osalta. Pääosa on kaljukoiranruusuja (R. canina), joiden lehdykät ovat kaljuja. Toinen laji, karvakoiranruusu (R. corymbifera), on hyvin harvinainen. Tämän lehdykät ovat karvaisia.[2][3] Aikaisemmin nämä koiranruusulajit luokiteltiin omiksi alalajeikseen, subsp. canina ja subsp. dumetorum.[2]
Koiranruusu on hyvin monimuotoinen ja risteytyy helposti, mikä hankaloittaa lajin tunnistamista. Suomessa tavattavista ruusulajeista se muistuttaa läheisesti orjanruusua (R. dumalis).[4]
Suomessa koiranruusua tavataan harvinaisena Ahvenanmaalta sekä muutamin paikoin Etelä-Suomesta, tosin manner-Suomen esiintymät lienevät viljelykarkulaisia. Koiranruusu on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi[6].
Elinympäristö
Koiranruusu viihtyy aurinkoisilla rinteillä, pensaikkoniityillä ja lehtoreunuksissa. Lajia tavataan joskus myös viljelykarkulaisena.[2] Ahvenanmaalla lajia uhkaa kasvupaikkojen umpeenkasvu sekä rakentaminen.[4]
Käyttö
Koiranruusua viljellään toisinaan koristepensaana. Lajia käytetään usein perusrunkona muiden ruusujen viljelyssä.[2]C-vitamiinipitoisia kiulukoita käytetään myös ravinnoksi.[1]
Lähteet
Kettunen, Taina: Koiranruusu. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 227–228.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.