Kivun konflikti on aseellinen kapina Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa Pohjois- ja Etelä-Kivun maakunnissa Ruandan vastaisella rajalla. Kapina on jatkoa Kongon sodan väkivaltaisuuksille.
Historia
Konflikti käynnistyi vuonna 2007, kun Kongon armeijan kenraali Laurent Nkunda perusti oman CNDP-armeijan vastustamaan hallitusta. Nkunda syytti YK:n vuonna 2005 aloittamaa MONUC-rauhanturvaoperaatiota sotarikoksista ja kyvyttömyydestä hillitä Kivun alueen levottomuuksia. Alueella toimi myös muita kapinallisryhmiä, jotka liikkuivat myös Ruandan puolella.[1][2]
CNDP taisteli rauhanturvaajia ja Kongon armeijaa vastaan kaksi vuotta. Vuoden 2008 rauhansopimus ei vaikuttanut taisteluihin, mutta tammikuussa 2009 Nkunda saatiin kiinni ja CNDP:n uusi johtaja Bosco Ntaganda suostui rauhanehtoihin joissa CNDP sulautettiin Kongon armeijaan. Kongo ja Ruanda aloittivat yhdessä sotilasoperaation keväällä 2009 FDLR-sissiryhmää vastaan, mikä kuitenkin epäonnistui. Hyökkäyksiä laajennettiin seuraavana vuonna myös Ugandan puolelle LRA:n ja ADF:n asemiin.[1][2]
Vuotta 2010 seurasi rauhallisempi mutta edelleen levoton vaihe konfliktissa. Konflikti kiihtyi uudelleen vuonna 2012 kun Kongon armeijasta irtautui M23-ryhmittymä Bosco Ntagandan johdolla. M23 menestyi taistelussa Kongon armeijaa ja rauhanturvaajia vastaan; se valloitti muun muassa merkittävän Goman kaupungin 11 päivän ajaksi. Alkuvuodesta 2013 Uganda järjesti Kivun alueen rauhankonferenssin, joka ei kuitenkaan tuonut konkreettisia ratkaisuja konfliktiin.[2][3]
Vuoden 2013 aikana Ntaganda yllättäen antautui, ja M23 alkoi kärsiä tappioita taisteluissa. Järjestö menetti viimeisen tukikohtansa lokakuussa ja antautui hallituksen joukoille. YK arvioi että M23:n jälkeenkin alueella vaikutti vielä noin 30 pienempää kapinallisryhmää.[2] Tammikuussa 2015 Kongon armeija aloitti rauhanturvajoukkojen tuella laajan sotilasoperaation FDLR-ryhmittymän lyömiseksi. Sama ryhmittymä oli laajentanut toimintaansa jo Burundin puolelle.[4]
Seuraukset
Kivun alueen humanitäärinen tilanne oli todella huono jo ennen konfliktin alkua. Konfliktin myötä vajaa miljoona ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Yhteensä alueella arvellaan olevan noin 2,6 miljoonaa pakolaista ja 6,4 miljoonaa hätäavun tarpeessa olevaa.[2]
YK:n arvion mukaan jopa 70 prosenttia Kivun maakuntien väestöstä kärsii aliravitsemuksesta. Konfliktin erityispiirre ovat laajat raiskaukset, joiden kohteeksi joutuvat sekä naiset että miehet. YK arvioi, että pelkästään vuonna 2011 olisi raiskattu noin 11 000 ihmistä, mutta luvut ovat todennäköisesti huomattavasti suuremmat. Alueella on tapahtunut useita joukkoraiskauksia, eivätkä rauhanturvaajat ole kyenneet suojelemaan siviiliväestöä.[2]
Lähteet
