Kirsti Rissanen

Kirsti Rissanen vuonna 2007.

Kirsti Kaarina Rissanen (ent. Ahola, o.s. Lahti; s. 18. joulukuuta 1943 Vesilahti) on suomalainen juristi ja virkamies.[1] Hän toimi oikeusministeriön kansliapäällikkönä vuosina 1995–2007.[2][3]

Rissanen väitteli oikeustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1979. Hän työskenteli Helsingin yliopiston kauppaoikeuden professorina vuodesta 1987[4] mutta oli virkavapaalla 1995–2005.[1][5] Ennen yliopistouraansa Rissanen toimi muun muassa Helvi Sipilän asianajotoimiston avustavana lakimiehenä[1] ja Marimekko Oy:n lakimiehenä.[6] Rissanen ja Thomas Wilhelmsson loivat Helsingin yliopiston yhteydessä toimivan Kansainvälisen talousoikeuden instituutin, jonka johtajana Rissanen oli vuosina 1989–1994. Hän oli myös Valtion yhteiskuntatieteellisen toimikunnan puheenjohtaja vuosina 1992–1994.[5]

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari nimitti sitoutumattoman Rissasen oikeusministeriön kansliapäälliköksi 5. tammikuuta 1995. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen kansliapäällikkö.[7]

Sivutoimisesti Rissanen on toiminut Kuluttaja­valitus­lauta­kunnan[2] ja Vakuutus­lauta­kunnan puheenjohtajana,[8] arvopaperikauppakomitean puheenjohtajana vuosina 1986–1989[5] sekä lukuisten toimikuntien puheenjohtajana ja jäsenenä. Nykyisin Rissanen toimii myös arvopaperiasioita ratkovan Arvopaperilautakunnan riippumattomana puheenjohtajana.

Suomen Lakimiesliitto on myöntänyt Rissaselle K. J. Ståhlberg -mitalin vuonna 2001.[9][10][5] Rissanen on ollut Miina Sillanpään Seuran puheenjohtaja vuosina 2011–2017.[5]

Kirsti Rissasen toinen puoliso vuodesta 1970 on asianajaja Pentti Rissanen. Kahdesta avioliitostaan Rissasella on viisi lasta, joista yksi on kuollut.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Kuka kukin on 2007, s. 841–842. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
  2. ↑ a b Riipinen, Kirsi: Uutta nostetta lainvalmisteluun. Haus, 2007, nro 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2012.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Rissanen, Kirsti hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  4. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 603. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  5. ↑ a b c d e Leppänen, Veli Pekka: Horoskooppi johdatti juristiksi. (80-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 17.12.2023, s. B 39. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.12.2023.
  6. ↑ Ratia, Ristomatti: Paha poika, s. 21, 39, 70–71. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 978-951-1-18330-3
  7. ↑ Hybinette-Bergknut, Leena: Vuosi 1995: Vuosikirja 1996, s. 10. (Toimittaneet Jukka Lehtinen ja Helena Laine) Malmö: Bertmark, 1995. ISBN 951-35-5845-2
  8. ↑ Hämäläinen, Merva: Vierailu vakuutus- ja rahoitusneuvontaan. Naisjuristit, 2011, nro 3, s. 12–14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2012. [vanhentunut linkki]
  9. ↑ Heikki Halila, Suomenlaki.com (Arkistoitu versio maksullisen tilalle)
  10. ↑ K.J. Ståhlberg -mitalin saajat. Lakimiesliitto. Viitattu 11.4.2020.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.