Kirjosiipikiuru

Kirjosiipikiuru
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kiurut Alaudidae
Suku: Kirjosiipikiurut Alaemon
Laji: alaudipes
Kaksiosainen nimi

Alaemon alaudipes
(Desfontaines, 1789)

Katso myös

  Kirjosiipikiuru Wikispeciesissä
  Kirjosiipikiuru Commonsissa

Kirjosiipikiuru (Alaemon alaudipes) on kiurujen heimoon kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 19–22 cm ja paino 35–46 g. Isokokoinen kiuru, jolla on pitkät jalat ja pitkä, hieman alaspäin kaareva nokka. Alapuoli on valkoinen, selkä vaaleanruskea, ja rinnassa ja päässä on tummia ja vaaleita kuvioita. Pyrstö on musta ja siiven yläpinta mustavalkoinen. Naaras on väreiltään hiukan koirasta vaatimattomampi. Melko peloton, pakenee tavallisesti juosten. Koiraalla on huomiota herättävä laululento.

Esiintyminen

Pakistanista Pohjois-Afrikan kautta aina Kap Verdelle saakka. Lajista tunnetaan ainakin 3 alalajia.[2] Ei pesi Euroopassa eikä sitä ole tavattu Suomessa. Paikkalintu.

Elinympäristö

Asuu aroilla, aavikoilla ja muilla kuivilla avomailla. Yleensä melko kesy ja mieluummin juoksee kuin lentää ihmistä pakoon.[2]

Lisääntyminen

Alaemon alaudipes alaudipes

Pesä on maassa mättäässä tai ruohoston kätköissä. Munia on 2–4 yleensä 3, joita naaras hautoo noin 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä 12–13 päivän ikäisinä ja oppivat lentämään muutamaa päivää myöhemmin. Perhe pysyttelee yhdessä vielä ainakin kuukauden. Pesyeitä on joskus 2 kesässä.[2]

Ravinto

Syö pääasiassa selkärangattomia, joita se kaivelee maasta pitkällä nokallaan. Syö myös kasvien osia.[2]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ BirdLife International: Alaemon alaudipes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.1.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.

Aiheesta muualla