Tositapaukseen perustuvassa tarinassa naistenvaateketjun Liverpoolissa sijaitsevan liikkeen viisikymppinen myymäläpäällikkö Babs (Jackson) mainitsee lopultakin esimiehelleen (Boland) tämän vuosia jatkuneesta myyjättärien käpälöinnistä ja saa potkut. Babs on ottanut työpaikan hiljattain, kun hänen pääluottamusmiehenä työskennelyt miehensä Kieran (Thaw) jäi työttömäksi lakkautetusta tehtaasta. Kieran on ay-taustansa vuoksi mediajulkkis, ja nyt hänen elämänmuutoksestaan ”kotiäidiksi” tehdään tv-dokumenttia. Isänsä kehotuksesta ja vasemmistoradikaalin veljensä ja ammattiyhdistyksen avustamana Babs nostaa laittoman irtisanomisensa mediajulkisuuteen. Ammattiyhdistys osoittaa viikkoja mieltä uuteen konseptiin remontoidun vaateliikkeen edessä ja estää asiakkaiden pääsyn kauppaan. Seksuaalista häirintää harrastaa myös poliisi tehdessään mielenosoituksesta pidätetylle naiselle perusteettoman ruumiintarkastuksen. Babs vaatii työpaikkansa palauttamista sillä uhalla, että mielenosoitukset laajenevat kaikkien ketjun myymälöiden eteen ympäri maata. Hän saa vaatimuksensa läpi.[1][2]
Elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja Lezli-An Barrett tuli tunnetuksi feministisistä mielipiteistään suffragettien toiminnasta kertovalla lyhytelokuvallaan An Epic Poem (1982). Hänen ensimmäinen pitkän elokuvan käsikirjoituksensa ei tahtonut ay-myönteisyytensä takia millään päästä tuotantoon Margaret Thatcherin ajan Britanniassa, kunnes Barrett sai suostuteltua pääosaan arvostetun näyttelijän Glenda Jacksonin. Sen myötä aiheesta kiinnostuivat israelilaistuottajat Menahem Golan ja Yoram Globus, ja heidän toimintaelokuvistaan tunnetun amerikkalaisyhtiönsä Cannon Filmsin Lontoon-osasto tuli elokuvan tuottajaksi.[1]
Vastaanotto ja jälkimaine
Kiistetty oikeus sai Britanniassa ristiriitaisen vastaanoton. Sitä pidettiin toisaalta naiivina naisasian puolesta taisteluna, toisaalta sen näyttelijäsuorituksia kehuttiin. Suomessa elokuva ei tuotu teattereihin, vaan se julkaistiin VHS-videona 1988 ja esitettiin televisiossa maaliskuussa 1996 (Yle TV1) ja toukokuussa 2000 (Nelonen)[3]. Helsingin Sanomien televisiosivun esittelyssä Mikael Fränti koki elokuvan harvinaisen onnistuneena yrityksenä käsitellä poliittisia teemoja yleisöfilmissä: ”Liikaa ohjelmallisuutta vältetään, kannanotot esitetään raikkaasti.”[1]Video-oppaassa vuodelta 1994 Sam Inkinen kutsuu elokuvaa ehkä liiankin provokatiiviseksi toteutukseksi aiheestaan. Hän kehuu päteviä näyttelijöitä ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2]
Lähteet
↑ abcFränti, Mikael: Seksuaalista häirintää vaatekaupassa. Lezli-An Barrett pyörittää poliittisia teemojaan yleisöfilmissä. Helsingin Sanomat, 7.3.1996.
↑ abRomano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Business as Usual (film)
