Keräilykortit ovat keräiltäviksi tarkoitettuja, yleensä pahvista valmistettuja kortteja, jotka esittävät kuvan esimerkiksi urheilijoista, näyttelijöistä, nähtävyyksistä tai fantasiahahmoista. Kuvan ohessa kortissa on tekstiä, joko vain toisella puolella tai myös kuvapuolella. Kortteja voidaan käyttää myös erilaisten pelien pelaamiseen, pääasiassa nämä ovat fantasiaroolipelejä, kuten Magic: The Gathering, mutta myös urheiluaiheisia korttipelejä on olemassa.

Keräilykorttien historia alkaa Yhdysvalloista 1800-luvun lopulta, kun baseballin pelaajista tehtiin heidän nimellään varustettuja kangaspaloja. 1900-luvun alkupuolella baseball-pelaajien kuvia annettiin tupakka-askien kylkiäisinä, yksi harvinaisimmista tältä ajalta oleva kortti Honus Wagnerin T206 myytiin yli kahdensadantuhannen euron hinnalla Yhdysvalloissa.^[1]. Myös purukumipakettien mukana saattoi tulla keräilykortteja. Yhdysvaltojen lisäksi myös Britanniassa julkaistiin tupakkakortteja, mutta baseballpelaajien sijaan kuvissa oli sikäläisen valtalajin, jalkapallon pelaajia. Toisen maailmansodan jälkeen keräilykorttien jakaminen eri tuotteiden yhteydessä väheni ja niitä alettiin myydä omina tuotteinaan. Internet on vielä helpottanut keräilyä entisestään ja tuonut keräilijät ympäri maailman yhteen. Korttien kauppaaminen ja vaihtaminen internetin kautta onkin nykyään hyvin yleistä.^[2] Pohjois-Amerikassa keräilykortit ovat olleet aina suosittuja, mutta Euroopassa sikäläiset suurlajit baseball ja amerikkalainen jalkapallo ovat niin pieniä, että täällä ei niitä juurikaan kerätä. Pohjoismaissa kerätään jääkiekkokortteja ja muualla Euroopassa koripallokortteja.

Korttien arvot määräytyvät lähinnä kysynnän ja keräilykohteen paikallisen suosion mukaan. Myös korttisarjan hinta ja valmistaja vaikuttavat jonkin verran. Korttien kunto on myös erittäin tärkeä tekijä, yksikin naarmu tai taitos tekevät peruskortista lähes arvottoman. Kaikkien neljän kulman on myös oltava teräviä ja ehjiä. Pohjois-Amerikassa on olemassa erilaisia puolueettomia arviointiyrityksiä jotka arvioivat kortin kunnon ja laittavat sen sinetöityyn suojakoteloon. Näistä ehkä tunnetuin on PSA (Professional Sports Authenticator).^[3]

Suomessa on julkaistu jääkiekkokortteja vuodesta 1965 alkaen, jolloin makeistehdas Hellas julkaisi ensimmäisen sarjan suomalaisista kiekkoilijoista. Sen jälkeen pietarsaarelainen Championin makeistehdas julkaisi myös oman sarjansa. Hellaksen sarjaa löytyy edelleen myynnistä melko usein, mutta Championin sarja on erittäin harvinainen ja hinnat nousevat lähes poikkeuksetta melko korkeiksi. Tämän jälkeen 1970-luvun alkupuoliskolla julkaistiin muutamia sarjoja, mutta suomalaisten mielenkiinto keräilyyn hiipui niin, että 1970-luvun lopulta 1990-luvun alkuun julkaistuja sarjoja oli vain muutama.

90-luvun alussa Jyväshyvän keksitehdas alkoi valmistaa ns. liigasuklaata, jossa oli suklaapatukan kanssa tarroja ensin seurojen logoilla ja sitten pelaajista. Makeistehdas Leaf julkaisi ensimmäisen Sisu hockey cards -sarjan liigakaudesta 1993–1994 ja ”lastentaudeista” (sarjassa oli muun muassa useita virhekortteja vääristä pelaajista ja pussien sulkeminen oli aiheuttanut korttien rikkoontumista) huolimatta sarjan suosio kasvoi suureksi. NHL:n ensimmäinen työsulkukausi 1994–1995 toi todellisen korttibuumin Suomeen, kun SM-liigassa pelasi useita tähtipelaajia, joiden kortteja fanit halusivat innolla. Tämän kauden Sisu-sarja oli myös selvinnyt lastentaudeista ja sisälsi monia niin sanottuja erikoiskortteja, joita parhaimmillaan myytiin useiden satojen markkojen hinnoilla. Leaf julkaisi vielä sarjoja kausilla 1995–1996 ja 1996–1997, jonka jälkeen sarjojen valmistus Suomessa ja Ruotsissa (Leaf valmisti myös Ruotsin Elitserienistä omaa korttisarjaa) lopetettiin.

Vuoden tauon jälkeen korttien valmistus jatkui Leafille Suomen kortit tehneen tiimin oman Cardset Finland -yhtiön julkaistessa ensimmäisen sarjansa kaudeksi 1998–1999. Sama yhtiö tekee SM-liigan keräilykortit edelleen.

Nykyään internet on syönyt Suomesta erilliset korttikaupat, vain muutama on jäljellä ja näissäkin myydään korttien lisäksi esimerkiksi fanituotteita. Forssalainen Fun Stuff & cards on yksi yhä toimivista alan pioneereista. R-kioskit myyvät jonkin verran jääkiekkokorttipusseja, mutta näitä on myynnissä ainoastaan kahta tai kolmea eri sarjaa kerrallaan.

• Upper Deck (2006–2010 ja 2014- ainoa NHL-lisenssin haltija)
• Panini (NHL -lisenssi 2010–2014)
• Pacific trading cards (konkurssiin 2005)
• In the game (ei NHL -lisenssiä, mutta tekee kortteja pelaajista ilman seurojen logoja)
• Fleer-Skybox (nykyään Upper Deckin omistama tuotemerkki)
• Topps
• O-pee-chee (omia jääkiekkokortteja vuodesta 1933. 1980-luvulla Toppsin rinnakkaismerkki Kanadassa. Nykyään Upper Deckin tuotemerkki)
• Pinnacle Brands (toiminnassa 1991–1998)
• Score (toiminnassa 1990–1998, loppuvuodet Pinnaclen omistuksessa)
• Parkhurst (ensimmäinen sarja kaudelta 1951–1952, nykyisin ei julkaisuja, viimeksi Upper Deckin tuotemerkkinä)
• Leaf (välillä Paninin tuotemerkki, nyt In the game:n tuotemerkkinä premium -korteille)
• Sisu hockey cards
• Cardset
• Be a Player (NHLPA:n oma tuotemerkki jota on lisensoitu eri valmistajille)
• Donruss (nykyisin Paninin tuotemerkki)

* Ei kunnon suomennosta, suomennettu tätä artikkelia varten. Joillain termeillä ei ole suomennosta ollenkaan vaan niistä käytetään englanninkielisiä nimiä
** On olemassa myös kortteja jossa on mailan paloja, maalivahdin polvisuojan nahkapaloja ja jopa baseball syöttökummun hiekkaa.

• Beckett Hockey cards annual price guide and checklist #11
• Suomen Beckett -lehden avausnumero vuodelta 1995
• Beckettin nettisivu

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keräilykortit Wikimedia Commonsissa