Kenian maantiede

Kenian itäpuolella sijaitsee Somalia, pohjoispuolella sijaitsevat Etiopia ja Sudan, länsipuolella sijaitsee Uganda ja eteläpuolella sijaitsee Tansania. Kenian kaakkoisosassa on Intian valtameren rannikkoa. Maan nimikkovuori on 5199 metriä korkea Keniavuori. Keniavuori on sammunut tulivuori. Tulivuori on myös Ugandan rajalla sijaitseva 4321 metriä korkea Eigonvuori. Tulivuorten alapuolella alueilla, joilla on laavaa ja tuhkakiveä, on savannia. Kenian alueella on osa Victoriajärvestä, jossa sijaitsevalla Winaminlahdella kasvaa runsaasti leviä ja vesihyasinttejä. Tämän järven itäpuolella on Nyanzan ylänkö, jonka korkein kohta on 1200 metriä korkea. Tällä ylängöllä on savannia, missä kasvaa harvakseltaan akasioita. Tämä ylänkö on osa suurempaa ylänköaluetta, joka on keskimäärin 1600-2400 metriä korkea. Ylänköalueen keskellä on osa pohjois-eteläsuuntaisesta Itä-Afrikan hautavajoamasta. Tämä laakso on 80 kilometriä leveä. Hautavajoama on yksi maailman suurimmista tektonisista alueista. Alueella ilmaantuu toisinaan maanjäristyksiä ja vajoaman pohjalla on sammuneita tulivuoria ja geysirejä. Kenian aluella hautavajoamassa sijaitsevia järviä ovat Magadi, Naivasha, Nakuru, Baringo ja Turkanajärvi. Joillakin järvillä elää paljon flamingoja.

Kenia sijaitsee trooppisella vyöhykkeellä, missä vuodenaikojen välillä ei ole suurta lämpötilaeroa. Sen sijaan vuorokauden sisällä on suuria eroja lämpötiloissa. Kenia sijaitsee alueella, missä esiintyy monsuunisateita ja kaakkoispasaatituulia. Sadekaudet ovat maalis-toukokuussa ja marras-joulukuussa. Yli 1250 metriä korkeat ylängöt ovat sateisimpia alueita ja myös merenrannikoilla ilmasto on ympäri vuoden kostea. Maan pohjoisosa on paljon kuivempi.

Kenian alueella esiintyy kaikkiaan noin 10 000 kasvilajia. Ylänköalueilla on savannin lisäksi joitakin sademetsäalueita. Maan alueella esiintyy yli 400 nisäkäslajia ja yli 1000 lintulajia.[1]

Lähteet

  1. Detlef Wienecke-Janz: Maailmalla, Afrikka ja Oseania, s. 164-165. Suomentanut Elina Eichhorn, Arto Häilä, Eija Kämäräinen, Riitta Virkkunen. Weilin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-33477-5