Vakituinen seurakunnallinen toiminta alkoi vuonna 1648, jolloin Kemin seurakunnan kappalaisen asemapaikaksi tuli Kemijärvi. Viran ensimmäinen hoitaja oli Jakob Lapodius. Samoihin aikoihin valmistuu ensimmäinen kirkko Kuumaniemelle, jota on kuvailtu pieneksi, hirsiseksi saarnatuvaksi. Tuo kirkko purettiin, kun vuonna 1694 rakennettiin uusi, 12,5 metriä korkea kirkko. Vuonna 1774 ylikiiminkiläisen kirkonrakentaja Heikki Väänäsen rakentama kellotapuli on edelleen pystyssä.[2][3]
Kemijärvi itsenäistyi omaksi seurakunnaksi vuonna 1779. Seurakunnan väkiluku oli 1830-luvulla yli 1600, jonka takia tarvittiin suurempi kirkko. Entinen kirkko purettiin ja arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema puinen ristikirkko otettiin käyttöön vuonna 1832.[3]
Kemijärven seurakunnallinen elämä muuttui, kun 1860-luvulla paikkakunnalle saapui lestadiolainen herätysliike. Kirkkoherrana vuosina 1876–1893 toiminut Karl Heikel edusti vanhoillislestadiolaisuutta mutta hänen poikansa Matti Heikinheimon kirkkoherra-aikana 1895–1918 seurakunnan valtasuunnaksi vakiintui lestadiolainen uusheräys.[2]
Saksalaiset joukot sytyttivät lähtiessään kirkon tuleen vuonna lokakuussa 1944[4]Lapin sodan yhteydessä. Bertil Liljeqvistin suunnittelema uusi, 850 paikkainen kirkko rakennettiin sodan jälkeen Amerikan luterilaisten kirkkojen lahjoitusvaroilla vuosina 1949–1950 ja se vihittiin käyttöön juhannuksena 1951.[2]
Herätysliikkeet
Kemijärven seurakunta kuuluu muun Lapin tavoin lestadiolaisuuden tukialueeseen. Liike ei ole kuitenkaan saanut juurikaan kannatusta saamelaisväestön keskuudessa. Kemijärven seurakunta kuuluu uudenheräyksen tukialueeseen, joka sijoittuu Kemijärven–Sodankylän tienoille.[5]
