Karl Ferdinand Halt, vuodesta 1917 Karl Ritter von Ferdinand Halt (8. kesäkuuta 1891 München – 5. elokuuta 1964) oli saksalainen urheilujohtaja sekä nuoruudessaan yleisurheilija.

Nuoruudessaan Karl Ferdinand Halt oli viisinkertainen Saksan kymmenottelumestari vuosina 1911–1921. Tukholman vuoden 1912 olympiakisoissa Halt osallistui useisiin lajeihin: kymmenottelussa hän sijoittui yhdeksänneksi, kuulantyönnössä 14:nneksi, keihäänheitossa 22:nneksi ja oli Saksan pikaviestijoukkueessa sen alkueräkokoonpanossa.

Ensimmäiseen maailmansotaan Halt liittyi vapaaehtoisena Baijerin armeijaan. Sodassa Halt oli Italian vastaisella rintamalla ja osallistui Isonzojoen taisteluihin, joissa saavutti lokakuussa 1917 käydyissä taisteluissa henkilökohtaisesta urheudesta Max Josefin ritariristin. Tämän perusteella hän sai henkilökohtaisen aatelisarvon ja sai liittää nimeensä lisäyksen Ritter – Karl Ritter von Halt.

Sodan jälkeen Ritter von Halt opiskeli Münchenin yliopistossa, jossa hän suoritti väitöskirjatutkinnon teoksella ”Die Pflege der Leibesübungen an Hochschulen. Ein Beitrag zur regenerativen Bevölkerungspolitik”. Sen jälkeen hän toimi vuodesta 1923 lähtien pankkitoiminnassa müncheniläispankin johtajana. Vuonna 1936 hänestä tuli Deutsche Bankin johtaja Berliiniin ja vuodesta 1938 vastuualueenaan pankin henkilöstötoiminta.^[1]

Urheilun puolella uran jälkeen hän siirtyi urheilun johtotehtäviin Saksan yleisurheiluliitossa ja käsipalloliitossa. Vuonna 1929 hänet valittiin Kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi. Saksa tuli juuri niihin aikoihin uudelleen olympialiikkeen jäseneksi – maa ei ollut saanut osallistua vuoden 1920 ja 1924 kisoihin. Seuraavissa olympiakisoissa 1928 ja 1932 von Halt johti Saksan yleisurheilujoukkuetta. Suomalaisille Ritter von Haltin nimi tuli ensi kerran laajemmin tutuksi Los Angelesin kisoissa tehdystä päätöksestä julistaa Paavo Nurmi ammattilaiseksi ja kieltää osallistumasta kisoihin. Hän oli KOK:n ruotsalaisen Sigfrid Edströmin kanssa niminä päätöksen takana. ^[2]

Hitlerin johtamat kansallissosialistit pääsivät valtaan tammikuussa 1933. Ritter von Halt liittyi puolueeseen kaksi kuukautta myöhemmin. Hän kuului sen jälkeen aina natsi-Saksan tappioon kansallissosialistisen liikkeen ytimeen. Pankkiirina hän oli järjestämässä rahoitusta 1930-luvulla muun muassa paikalliselle müncheniläiselle SS-toiminnalle. Saksa oli saanut jo ennen kansallissosialistien valtaannousua järjestettäväkseen vuoden 1936 kesä- ja talviolympialaiset. Tässä tilanteessa Ritter von Halt valittiin kotiseutunsa Münchenin lähellä Garmisch-Partenkirchenissä pidettävien talvikisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajaksi. Kesäkisoissa hän oli järjestelytoimikunnan jäsenenä ja vastaten erityisesti kisojen yleisurheilusta. ^[3] Näihin aikoihin Ritter von Haltista tuli kansainvälisen olympialiikkeen keskeisimpiä hahmoja. Hän muodosti yhdessä Edströmin ja juuri valitun amerikkalaisen KOK-jäsenen Avery Brundagen kanssa ns. triumfiraatin, joka kesti heidän elinaikansa.^[4] Ritter von Haltista tuli 1937 KOK:n toimeenpanevan komitean eli ydinryhmän jäsen, jossa olivat mukana myös Edström ja Brundage.

Toisen maailmansodan aikana von Haltilla oli keskeinen rooli KOK:ssa ja saksalaisessa urheiluelämässä. Hänet valittiin vielä vuonna 1941 Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n Euroopan komitean puheenjohtajaksi. KOK:ssakin Ritter von Haltin asemasta tuli entistä tärkeämpi puheenjohtaja Henri de Baillet-Latourin kuoleman jälkeen vuonna 1942. Edström varapuheenjohtajana yhdessä toimeenpanevan komitean kanssa johti sodanaikaista KOK:ta. Ritter von Haltista tuli sotaa käyvässä Saksassa syksyllä 1944 vielä virallisesti Saksan valtakunnan urheilujohtaja.

Sodan loppuvaiheessa keväällä 1945 Ritter von Halt taisteli henkilökohtaisesti Berliinissä Volkssturm-joukoissa. Hän oli yksikkönsä SA-Oberführer ja hänen adjutanttinaan toimi urheilujohtaja Carl Diem.^[5]

Hän joutui venäläisten vangitsemaksi. Aluksi hän oli vangittuna Ketschendorfin vankilassa. Merkittävänä natsi-Saksan toimijana hänet siirrettiin vuonna 1946 vankeuteen Berliinin lähelle Buchenwaldin entiseen keskitysleiriin, jossa hän oli aina vuoteen 1950.^[6]

Vapauduttuaan venäläisten sotavankeudesta Karl Ritter von Halt siirtyi Liittotasavallassa toimivan Saksan olympiakomitean puheenjohtajaksi vuodesta 1951 lähtien. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1961 asti. Vaikka hän jatkoikin välittömästi toimintaansa KOK:ssa, hän ei saanut lupaa tulla Norjaan Oslon talviolympialaisiin helmikuussa 1952. Saksan sodanaikaisen Norjan miehityksen arvet olivat vielä vahvat.^[7]

Karl Ritter von Haltin asema olympialiikkeessä palautui, josta sinettinä valinta KOK:n toimeenpanevaan komiteaan vuonna 1957. Saksalaisen olympiaurheilun vahvaksi nimeksi oli näihin aikoihin nousemassa uuden sukupolven edustaja Willi Daume, joka oli valittu edellisenä vuonna KOK:n jäseneksi. Viimeisen kerran hän osallistui KOK:n istuntoon Innsbruckin talvikisojen yhteydessä helmikuussa 1964.

Karl Ritter von Haltia ja hänen uraansa voi pitää kuvaavana koko saksalaisen yhteiskunnan 1900-luvun historista. Hän toimi urheilutoiminnassa niin keisarikunnan, Weimarin tasavallan, Kolmannen valtakunnan kuin liittotasavallan aikana.

• Scherer, Karl Adolf: 100 Jahre Olympische Spiele - Idee, Analyse und Bilanz. Harenberg, 1995. ISBN 3-611-00497-9