| Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira |
|---|
![]() |
| Avaintiedot |
|---|
| Alkuperämaa |
 Alankomaat |
| Määrä |
Suomessa rekisteröity 276[1] |
| Rodun syntyaika |
1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö |
paimenkoira |
| Nykyinen käyttö |
palvelus- ja seurakoira |
| Elinikä |
10–14 vuotta |
| Muita nimityksiä |
Hollandse herdershond ruwhaar, strävhårig holländsk vallhund, Rough-haired Dutch Shepherd Dog, berger hollandais poil dur, Holländischer Schäferhund Rauhhaar, pastor holandés pelo duro, karmikarvaline hollandi lambakoer, holsku, karkkari |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
alaryhmä 1 Lammaskoirat
#223.1 |
| Ulkonäkö |
|---|
| Paino |
n. 20–35 kg |
| Säkäkorkeus |
55–62 cm |
| Väritys |
kulta- tai hopeabrindle |
| Infobox OK |
Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira (holl. Hollandse herdershond ruwhaar) on keskikokoinen paimenkoira. Hollanninpaimenkoirasta on kaksi muutakin karvamuunnosta: pitkäkarvainen ja lyhytkarvainen. Karkeakarvaista kutsutaan usein lempinimellä karkkari tai vain pelkkä holsku.
Ulkonäkö
Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira on sopusuhtainen ja lihaksikas koira. Karva on paksua, karkeaa, kovaa ja pörröistä, ja siinä on vielä tiheä ja villava pohjavilla. Kuonossa ja kulmakarvoissa tulee olla pystyä karvaa. Päässä ja korvissa karva ei ole yhtä runsasta kuin muualla rungossa. Hännässä on runsas karvapeite. Karvapeitteen väri on aina brindle eli juovikas. Brindlessä voi olla mustia juovia keltaisella pohjalla (gold brindle) tai harmaalla pohjalla (silver brindle). Musta maski on toivottava. Aikaisemmin karkeakarvalle hyväksyttiin väreiksi myös siniharmaa ja pippuri&suola. Uroksen säkäkorkeus on 57–62 cm ja nartun 55–60 cm, korkeuteensa nähden koiran tulee olla painoltaan sopusuhtainen. Rungon pituuden ja korkeuden suhde toisiinsa tulee olla 9:10.[2]
Luonne
Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira on lempeä ja tottelevainen. Sillä on tyypillinen paimenkoiran luonne, ja se on erittäin aktiivinen. Aktiivisuutensa vuoksi se tarvitseekin paljon kaikenlaista toimintaa ja liikuntaa. Se on myös helposti koulutettava, uskollinen ja luotettava.[3]
Käyttötarkoitus
Hollanninpaimenkoira soveltuu hyvin erilaisiin tehtäviin. Alkujaan se on ollut maatilojen yleiskoira, jota on käytetty tilan monissa tehtävissä; paimentamaan, vahtimaan pihaa ja vetämään kärryjä.[4] Nykyisin sitä käytetään mm. haku-, jälki-, viesti- sekä rauniokoirana. Myös agility- ja toko-koiria löytyy. Hollanninpaimenkoira on luonteensa puolesta mainio harrastus- ja työkoira. Pitkäkarvaista muunnos on vuosien saatossa kuitenkin ollut enemmän näyttelykoira kuin muut muunnokset, ja siksi sen käyttöominaisuudet eivät usein ole yhtä voimakkaat kuin muilla karvamuunnoksilla. Hollanninpaimenkoirilla on Suomessa palveluskoirakoeoikeudet[5], ja vuoden 2020 alussa FCI hyväksyi rodun käyttökoiraroduksi.
Terveys
Karkeakarvaisen hollanninpaimenkoiran lonkkakuvaustulokset ovat parantuneet huomattavasti rodun alkuajoista Suomessa, ja nykyisin lonkka- tai kyynärnivelsairauksia ei juurikaan esiinny. Karkeakarvaisilla esiintyy jonkin verran silmäsairauksia ja niille tuleekin normaalin silmäpeilauksen ohella suorittaa gonioskopiatutkimus glaukomariskin arvioimiseksi.[3] Turkki tulee hoitaa nyppimällä se kahdesti vuodessa.
Jalostustyö
Karkeakarvaisen hollanninpaimenkoiran jalostukseen on ajan kuluessa muutaman kahdesti käytetty belgianpaimenkoiria (laekenois ja tervueren, molempia kerran)[6] sekä lyhytkarvaista hollanninpaimenkoiraa. Lyhytkarvaristeytyksiä tehdään nykypäivinäkin poikkeusluvalla jonkun vuoden välein jossakin päin maailmaa. Kannan pienuuden vuoksi karkeakarvainen hollanninpaimenkoira on geenipooliltaan erittäin kapea rotu ja mahdollisen katoamisuhan alainen.
Yhdistystoiminta rodun parissa
NHC eli Nederlandse Herdershonden Club perustettiin Hollannissa vuonna 1898.[6] Suomen Hollanninpaimenkoirat ry on merkitty yhdistysrekisteriin vuonna 1994 ja se toimii Suomen Palveluskoiraliiton alaisuudessa. Rotua harrastavan yhdistyksen statuksen Suomen Hollanninpaimenkoirat ry sai vuonna 2003.[3]
Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira Suomessa
Ensimmäinen karkeakarvainen hollanninpaimenkoira tuotiin Suomeen vuonna 1990. Se oli kantavana ja maamme ensimmäinen pentue syntyi samana vuonna. Karkeakarvainen on muunnoksista harvinaisin niin Suomessa kuin kaikissa muissakin maissa.[4]
Lähteet
Aiheesta muualla
