Kangasvuokko

Kangasvuokko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Vaarantunut

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Kylmänkukat Pulsatilla
Laji: vernalis
Kaksiosainen nimi

Pulsatilla vernalis
(L.) Mill.

Synonyymit
Katso myös

  Kangasvuokko Wikispeciesissä
  Kangasvuokko Commonsissa

Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis, aikaisemmin Anemone vernalis)[2] on ainoastaan Euroopassa tavattava kylmänkukka. Suomessa laji on luokiteltu vaarantuneeksi[3] ja se on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella[4].

Ulkonäkö ja koko

Kangasvuokon kukkia.

Kangasvuokko on heikosti mätästävä, kukkimisaikana 6–20 senttimetriä korkea kasvi. Varsi on pitkäkarvainen. Paksut ja nahkeat aluslehdet talvehtivat vihreinä ja kasvavat matalana ruusukkeena. Ruoti on 2–10 cm pitkä. Lehtilapa on 5–7 cm leveä ja parilehdykkäinen. Lehdyköitä on kolmesta viiteen kappaletta ja ne ovat vinosti vastapuikeita ja halkoisia. 1–3 cm pitkät varsilehdet kasvavat varren tyvestä yhdyskasvuisena suojuskiehkurana. Lehtilavan liuskat ovat ehyitä, mutkaisia, väriltään ruskeita ja keltakarvaisia. Kangasvuokon suurikokoinen kukka sijaitsee yksittäin varren päässä. Kukkaperä on kukkimisaikana 3–10 cm pitkä, hedelmävaiheessa jopa yli 30 cm pitkä. Kukan kehä on teriömäinen. 2–3 cm pitkiä kehälehtiä on kuusi kappaletta. Ne kukkivat kahtena hieman erilaistuneena kiehkurana, sisimmät kehälehdet ovat ulompia selvästi leveämpiä. Kehälehdet ovat sisäpinnaltaan lähes valkoisia ja ulkopinnaltaan keltaisia tai keskiosasta punaruskeita sekä ruskeakarvaisia. Suomessa kangasvuokon kukinta-aika on huhti-kesäkuussa. Hedelmistö koostuu noin 3 mm pitkistä karvaisista pähkylöistä, joissa on 2–5 cm pitkät odat. Kangasvuokko on myrkyllinen kasvilaji.[5][6]

Kangasvuokko risteytyy helposti hämeenkylmänkukan (P. patens) ja ahokylmänkukan (P. pratensis) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[7][6] Lajiristeymä liilakylmänkukka (Pulsatilla × intermedia) esiintyy Suomessa Etelä-Hämeessä.[7]

Levinneisyys

Kangasvuokkoja nupullaan.

Kangasvuokko on eurooppalainen kasvilaji. Laajempia esiintymiä tavataan Pyreneillä, Alpeilla, Itä-Saksassa, Puolassa, Etelä- ja Keski-Ruotsissa, Keski-Norjassa, Itä-Suomessa sekä Venäjällä Karjalankannaksella. Lisäksi pienempiä esiintymiä tavataan Espanjasta, Ranskasta, Balkanin niemimaalta ja Tanskasta.[1][6] Suomessa kangasvuokon levinneisyysalue seuraa harjuvyöhykettä lähinnä Etelä-Hämeestä Etelä-Savoon ja Etelä-Karjalaan. Suomen esiintymät keskittyvät erityisesti Salpausselkien harjuvyöhykkeelle.[8][9]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellut lajin elinvoimaiseksi[1], mutta Suomessa laji on vaarantunut[3].

Elinympäristö

Suomessa kangasvuokko kasvaa karuilla harjumäntykankailla. Sitä tavataan myös harjuteiden hiekkaisilla pientareilla ja polkujen reunoilla. Suomessa laji on vähentynyt soranoton, metsien umpeenkasvamisen, metsänhakkuiden ja keräilyn takia.[3][8] Keski- ja Etelä-Euroopassa kangasvuokon esiintymät keskittyvät vuoristoalueille.[6]

Muuta

Kangasvuokko on Etelä-Karjalan nimikkokasvi[10] sekä ruotsalaisen Härjedalenin maakunnan maakuntakasvi.[6]

Lähteet

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.

Viitteet

  1. ↑ a b c Chappuis, E.: Pulsatilla vernalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.4.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: hakusana Pulsatilla. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 5.11.2011.
  3. ↑ a b c Kangasvuokko – Pulsatilla vernalis punainenkirja.laji.fi. Viitattu 24.4.2021.
  4. ↑ Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa(160/1997) (pdf) ymparisto.fi. Viitattu 24.4.2021.
  5. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 71, 74.
  6. ↑ a b c d e Den virtuella floran: Mosippa (Pulsatilla vernalis) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.11.2011. (ruotsiksi)
  7. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 75.
  8. ↑ a b Uusitalo 2007, s. 68.
  9. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kangasvuokon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 5.11.2011.
  10. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 74.

Aiheesta muualla