Brittien otettua Montrealin haltuunsa vuonna 1760 kaupunkiin muodostui pieni, lähinnä sotilaista koostunut juutalaisyhteisö. Vuonna 1768 kaupunkiin perustettiin Kanadan ensimmäinen synagoga, Shearit Israel. Tuolloin juutalaisia oli noin 200. 1840-luvulla Länsi- ja Keski-Euroopasta Kanadaan muuttaneet juutalaiset muodostivat yhteisöjä myös muun muassa Hamiltoniin, Torontoon ja Kingstoniin. Kultaryntäys toi 1850-luvulla juutalaisia myös Kanadan itäosiin Brittiläiseen Kolumbiaan. Victoriaan perustettiin vuonna 1862 juutalainen Emanu-Elin kongregaatio, joka on laatuaan vanhin Kanadassa edelleen toimivista. 1870-luvulla juutalaisten määrä Kanadassa ylitti tuhannen rajan; suurin osa heistä oli Ontariossa ja Quebecissä.[2]
Kanadan juutalaisväestön perustan muodostuminen
1880–1900-luvuilla juutalaisten määrä moninkertaistui, kun heitä alkoi muuttaa Itä-Euroopan maista, kuten Venäjältä, Puolasta ja Romaniasta. Yhteensä heitä tuli noin 10 000. Euroopan tapahtumat vaikuttivat myös Kanadassa. Ranskan Dreyfusin tapauksen johdosta myös quebeciläisissä lehdissä julkaistiin useita antisemitistisiä kirjoituksia. 1900-luvun alulla useissa Kanadan kaupungeissa alettiin myös julkaista jiddišinkielisiä lehtiä, kuten Keneder Alderia, Yiddisher Xhurnalia ja Dos Yiddishe Vortia. 1900-luvun alun puolella juutalaisten maahanmuutto jatkui Itä-Euroopasta. Vuosien 1900 ja 1910 välillä maahan muutti noin 52 000 juutalaista.[2]
Juutalaisten suhteellinen osuus alueittain vuonna 2001.
Vuonna 1924 maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin rajoitettiin, minkä seurauksena juutalaisia siirtolaisia jatkoi matkaa Kanadaan, jossa se myöskin alkoi käydä vaikeammaksi.[1] 1930-luvulla Kanadan maahanmuuttolakeja tiukennettiin, mikä esti esimerkiksi Natsi-Saksasta pakenevien juutalaisten maahanmuuton. 1940-luvun lopulla lakeja kuitenkin löysennettiin, ja maahan tuli noin 40 000 holokaustista selvinnyttä juutalaista.[2]
Kanadan ja Yhdysvaltojen juutalaisväestöjen keskeisimmän perustan muodostuminen tapahtui pääosin samojen maahanmuuttoaaltojen seurauksena 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvulla. Kanadassa 1900-luvun puoleinen maahanmuutto ja suoraan jiddišinkielisiltä kulttuurialueilta myöhemminkin tulleiden juutalaisten osuus korostui kuitenkin enemmän, mikä on vaikuttanut siihen, että perinteinen juutalaiskulttuuri on säilynyt Kanadassa paremmin.[1]
Myöhemmät vaiheet
1950-luvulta lähtien juutalaisia tuli myös Pohjois-Afrikasta. Koska monet heistä puhuivat jo valmiiksi ranskaa, suuri osa heistä asettui Quebeciin. 1970- ja 1980-luvuilta lähtien juutalaisia tuli Neuvostoliitosta, Israelista ja Etelä-Afrikasta.[2]
Ruokakulttuuri
Kanadan aškenasijuutalaisten perinneruokiin kuuluvat Torontossa suositut shtritzlach-mustikkaleivokset ja montrealilaiset bagelit, jotka eroavat muualla valmistetuista vesirinkeleistä. Myöhemmin myös sefardien ja muiden juutalaisryhmien mukana on tullut heille ominaista ruokakulttuuria.[1]
Lähteet
↑ abcdGould, Jillian: Canada, Jews of. Teoksessa Patai, Raphael & Bar-Itzhak, Haya (toim.): Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions. s. 97–101. M.E. Sharpe, 2013.
↑ abcdM. Avrum Ehrlich: Encyclopedia of the Jewish diaspora : origins, experiences, and culture, s. 509–515. ABC-CLIO, 2009. ISBN 978-1-85109-873-6(englanniksi)
