Henry Carter (C. Brewer & Co.:ta edustava liikemies)
Valtiovierailu ei ollut Kalākauan ensimmäinen vierailu Pohjois-Amerikassa. Hän oli aiemmin tehnyt vierailun Brittiläiseen Kolumbiaan ja Kaliforniaan loppuvuodesta 1860, jolloin hän oli Havaijin sisäministeriön virkamies.[4]
Presidentin tapaaminen
Kalākaua saapui Washingtoniin 12. joulukuuta 1874. Hän yöpyi Arlington Hotelissa.[3] Toista kauttaan istuva presidentti Ulysses S. Grant päätti järjestää näyttävän illallisen, jonka suunnittelussa auttoi hänen vaimonsa Julia Grant. Kalākaua oli tunnettu hyvän ruuan ja viinin ystävä, ja hänen kerrotaan jälkikäteen olleen mielissään.[5]Yhdysvaltain presidentin isännöimä valtiollinen illallinen sai alkunsa Kalākauan vierailusta. Presidentti Grant tarjosi illallisen 22. joulukuuta 1874.[6][7][8]
Ennen tapaamistaan presidentin kanssa Kalākaua sairastui nuhaan, mitä hän myöhemmin valitteli.[3]
Paluumatka Washingtonista
Kalākaua pysähtyi myös New Yorkissa, jossa hän kävi katsomassa The Gilded Age -näytelmän Park Theaterissa. Hänen mukanaan oli Mark Twain, joka oli kuninkaan hyvä ystävä.[5]
Uudenvuodenpäivänä 1875 Kalākaua saapui Bostoniin. Tämä oli taktinen veto, koska Uuden-Englannin sokeriteollisuus oli vastustanut vastavuoroisuussopimusta Havaijin kanssa, koska se nähtiin uhkana paikalliselle teollisuudelle. Bostonin kaupunki järjesti kuninkaallisen illallisen Revere Housessa, joka maksoi kaupungille 3 000 dollaria.[9]
Vastavuoroisuussopimus ja sen merkitys
Valtiovierailun aikana Yhdysvallat ja Havaiji allekirjoittivat vastavuoroisuussopimuksen, jonka nojalla Yhdysvallat poisti tariffit havaijilaiselta sokerilta, mikä johti havaijilaisten sokeriplantaasien tuottojen valtavaan nousuun.[10] Sopimus astui voimaan 9. syyskuuta 1876.[11] Vastavuoroisuussopimuksen mukanaan tuoma taloudellinen kasvu näkyi myös kasvavina menoina. Näihin kuuluivat muun muassa ʻIolanin palatsin rakentaminen ja kalustaminen (343 595 Havaijin dollaria), Kalākauan kruunajaiset (50 000 $), Kalākauan maailmanympärimatka 1881 (22 500 $) ja Kalākauan 50-syntymäpäiväjuhlat (75 000 $).[12][13][14]
Taloudellisen kasvun lisäksi vastavuoroisuussopimus lisäsi Havaijin riippuvuutta Yhdysvalloista. Tämä puolestaan toimi pohjana Havaijin vallankaappaukselle, minkä jälkeen saaret päätyivät lopulta osaksi Yhdysvaltoja.[11]
↑Kuykendall, Ralph Simpson: The Hawaiian kingdom 1874-1893, The Kalakaua dynasty, s. 259. University of Hawaii Press. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.12.2022).
↑The Late King of Hawaii. Harper's weekly, 1891, s. 95–96. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.12.2022. (englanniksi)