PROFILPELAJAR.COM

Kädenvääntö on kilpaurheilumuoto ja vapaa-ajan harrastus, jossa kaksi kilpailijaa mittelevät kätensä voimia. Kädenvääntöä voi harrastaa tavallisella pöydälläkin, mutta etenkin kilpaurheilumuodossa lajiin kuuluu oleellisena osana virallinen, tarkkojen mittojen mukainen kädenvääntöpöytä, kuten kuvissa. Pöytä sisältää mm. kaksi vetotappia, alustyynyt kyynärpäiden alle sekä voitto/häviötyynyt molemmille puolille.

Kädenvääntö on painoluokkalaji ja erityisen suosittu mm. Itä-Euroopassa, josta monet lajin huiput tulevat.^[1]^[2]

Viralliset säännöt

Lähtöasetelmassa (kuva) kilpailijat asettavat kyynärpäät pöydän alustyynyille ja niiden tulee pysyä kiinni tyynyissä koko väännön ajan. Tämän jälkeen otetaan nyrkkiote siten, että ranteet ovat suorassa, molempien peukaloiden ensimmäinen nivel näkyvissä, sekä yhteinen ote on muutenkin molemmissa suunnissa keskellä pöytää ylhäältäpäin katsottuna. Toisella kädellä pidetään kiinni vetotapista ja otetta siitä ei saa irrottaa ennen väännön päättymistä. Hartialinjan tulee olla pöydän suuntainen, katse omaan käteen ja vähintään yhden jalan täytyy koskettaa maata. Kämmen ei saa myöskään osua omaan olkapäähän missään vaiheessa. Kaikenlaiset kellot, korut yms., jotka voivat aiheuttaa vahinkoa väännön aikana, ovat kiellettyjä. Käsien täytyy myös olla paljaat, eli tukisiteet tms. eivät ole sallittuja. Jos kilpailijat eivät saa otetta 30 s. aikana, tulee ns. tuomariote. Mikäli ote taas irtoaa lähdön jälkeen, kädet sidotaan yhteen remmeillä. Tuomari lähettää kilpailijat komennolla "READY - GO". Voittaja on se, joka saa väännettyä vastustajan ranteen yläpuolisen osan tyynyn yläreunan tasalle. Kilpailussa tuomarin / tuomareiden tehtävä on valvoa edellä mainittuja asioita. Ennen väännön alkamista virheistä voi seurata varoitus, esim. jos jompi kumpi liikuttaa kättään tuomariotteessa. Väännön aikana virheet taas johtavat väännön pysäyttämiseen ja kahdesta virheestä seuraa häviö. Tarkemmat säännöt löytyvät lähteestä artikkelin lopusta.

Virallisella pöydällä ja säännöillä haetaan reilua, mutta samalla myös turvallista kamppailua kilpailijoille. ^[3]

Tekniikka ja lajivoima

Yleistä

Kädenväännön tekniikasta puhuttaessa aivan ensimmäisenä on hyvä ymmärtää, että kaikki tekniikat perustuvat lihasvoimaan ja sen ohjaamiseen. Tekniikka onkin usein hyvin väärinymmärretty asia lajiin perehtymättömien keskuudessa ja saa helposti täysin ylikorostetun merkityksen lajissa menestymisen kannalta. Periaatteellisella tasolla tekniikassa on kyse samasta kuin esim. penkkipunnerruksessa: hyvä tekniikka auttaa suorituksessa tiettyyn rajaan asti, mutta sen opittua kerran, ainoa tie ylöspäin on voiman lisääminen. Kädenvääntö on ennen kaikkea äärimmäinen isometrisen (staattisen) voiman laji, jossa mm. eksentriset (negatiiviset) liikesuunnat (häviötilanne) kuuluvat kiinteänä osana vääntämiseen, kun voimat eivät riitä. Nämä tekevät siitä hyvin raastavan ja kuluttavan etenkin tämän kaltaiseen rasitukseen tottumattomalle. Usein lajin pariin juuri tullut henkilö kokee koviakin hermokipuja harjoittelusta ennen kuin adaptoituu paremmin tämän tyyppiseen rasitukseen.^lähde? Hyvällä tekniikalla on kuitenkin paikkansa yhdessä lihasvoiman kanssa ja se on myös erittäin tärkeä turvallisuustekijä, koska samalla vältetään käden epäluonnollisia asentoja, joissa on suuri riski loukkaantua.

Vastoin myös ehkä yleistä mielikuvaa, kädenvääntö on enemmän veto- kuin sivuttaissuuntainen laji, mihin viittaa englanninkielinen termikin pulling. Vääntötekniikan perusajatuksena on se, että voittosuuntainen voimantuotto pyritään pitämään koko ajan maksimissa - voittoasemasta tappioasemaan. Käytännössä tämä toteutetaan siten, että lähtötilanteen otteessa haetaan käsivarren asento, jossa vastustajan kämmeneen saadaan kohdistettua mahdollisimman suuri itseä kohti oleva isometrinen (staattinen) voima. Tämän jälkeen käsivarsi pyritään pitämään "jäädytettynä" tässä asennossa, ainoastaan kehon viedessä sitä haluttuun suuntaan kyynärpään toimiessa nivelpisteenä. Joskus tästä kuulee puhuttavan "kropalla vääntämisestä", mutta siitä ei ole kyse. Jos käsivoimat loppuvat, ei kehon paino hyödytä millään tavalla.^[4]

Tyylit

Kädenväännön perustekniikoita tai tyylejä (osa englanniksi, hyviä suomenkielisiä vastineita ei käytännössä ole) ovat:

Toproll eli yläkautta vääntäminen, joka vaatii ennen kaikkea ranteen kiertovoimaa (pronaatiota) sekä vahvat sormet.
Hook, jossa ranteet kietoutuvat toistensa ympäri. Tätä kutsutaan myös voimaväännöksi, koska hookissa hauiksella on suuri merkitys. Toisaalta rannevoimiakaan ei sovi unohtaa, jotta ote pysyy.
Press eli prässi, jossa vastustajan käsi yritetään saada tyynyyn painamalla sitä ylhäältäpäin. Ojentaja on tässä tekniikassa tärkeässä osassa.
Remmivääntö. Ranteen voimien merkitys vähenee, koska remmi eliminoi ranteen liikkumista.

Yksittäisistä lihasryhmistä ranteen / kyynärvarren voimia pidetään usein tärkeimpinä, erityisesti ranteen kiertovoimaa (pronaatiota). Tämä perustuu jo ihan siihen, että jos otteessa jaksaa pyöritellä vastustajan kämmentä mielensä mukaan (engl. hand control), on vastustajan tämän jälkeen vaikea hyödyntää hauista sekä loppua kättä ja voittaa ottelu. Toisin sanoen, vaikka tietäisi olevansa vahva esim. hookissa, ei tälle mukavuusalueelle edes välttämättä pääse edellä mainituista syistä.

Taktiikka

Tekniikka pyritään valitsemaan yleensä omien vahvuuksien ja myös vastustajan heikkouksien mukaisesti. Liikesuuntaa muutetaan toisinaan kesken väännönkin, tilanteen sallimalla tavalla. Samaisista syistä koko käden ja myös yläselän tulee olla vahvoja, koska kokenut vääntäjä osaa hyödyntää heikot kohdat ja hyökätä niitä vastaan. Esimerkiksi jos tietää tai tuntee vääntötilanteessa, että vastustajalla on heikko hauisvoima verrattuna omaan, kannattaa tällöin luultavasti pyrkiä hookkiin. Kestävyyttä ja nopeuttakaan ei pidä missään nimessä unohtaa. Ottelut saattavat olla ohi alle sekunnissa, etenkin jos reaktionopeus on hidas, mutta kestää pahimmillaan jopa minuutteja, ja turnauksissa vääntöjä voi tulla useita peräkkäin lyhyen ajan sisällä. Taktiikkaan vaikuttaa myös mm. se, onko kyseessä turnaus vai yksittäinen ottelu. Näissä suhteissa tiedosta ja kokemuksesta on hyötyä.

Kilpailuja

Kädenvääntökilpailuja järjestetään sekä turnaus- että haasteottelumuotoisena (engl. supermatch). Suomessa merkittäviä kilpailuja ovat mm. SM-kisat, joita on järjestetty vuosittain 1990-luvun alusta lähtien, sekä esim. Pulldozers challenge^[5]. SM-kisoissa pärjänneet kädenvääntäjät voivat osallistua PM-, EM- sekä MM-kilpailuihin, joita järjestetään niin ikään vuosittain. Arvokisojen lisäksi ulkomailla järjestetään ammattilaisturnauksia, mm. Nemiroff World Cup^[6] ja Russian A1 Open^[7].