Juvan kirkko
Juvan kirkko
Sijainti	Juva, Suomi
Koordinaatit	61°53′57″N, 027°51′17″E
Seurakunta	Juvan seurakunta
Rakentamisvuosi	1863
Suunnittelija	Ernst Lohrmann Carl Albert Edelfelt
Materiaali	kivi
Istumapaikkoja	1500
Tyylisuunta	pitkäkirkko
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Juvan kirkko on evankelis-luterilaisen kirkon kirkkorakennus Juvalla. Kirkon suunnittelivat Yleisten rakennusten intendentinkonttorin arkkitehdit Ernst Lohrmann ja Carl Albert Edelfelt. Kirkon rakentaminen alkoi 1856 ja kirkko valmistui 1863.

Juvan kirkko on graniitista rakennettu länsitornillinen pitkäkirkko.^[2] Kirkon itäpäässä on tiilistä muurattu sakasti,^[1] ja kirkkosalin pitkillä sivuilla on katonharjaa matalammat sakarat.^[1] Kirkon harjakatto on nykyisin katettu kuparipellillä.^[3] Kahdessa kerroksessa olevien ikkunoiden välissä on lehterit.^[1] Kirkossa on noin 1500 istumapaikkaa.^[4] Kirkkosalin jakaa kolmeen laivaan kaksi puupilarien riviä.^[1]

Kirkkotornin tiilistä muuratussa kellohuoneessa^[1] on kaksi kelloa, jotka on valettu 1738 ja 1772.^[5] Kirkossa on tehty kaksi suurempaa peruskorjausta: näistä vuonna 1938 toteutettu korjaus tehtiin arkkitehti Martti Välikankaan suunnitelmien mukaan ja vuosien 1984–1985 korjauksen pääsuunnittelija oli arkkitehti Mikko Pulkkinen arkkitehtitoimisto Laiho, Pulkkinen & Raunio:sta.^[6]

Kirkon sankarihautausmaan muistomerkki on kuvanveistäjä Ilmari Wirkkalan suunnittelema teos, jonka muodostavat graniittinen kaariportti ja sen veistokset.^[7] Veistokset ovat Tapio Wirkkalan suunnittelemat.^[7] Muistomerkki on paljastettu vuonna 1955.^[8]

Kirkon alttaritaulun ”Jeesus siunaa lapsia” on maalannut Alexandra Frosterus-Såltin vuonna 1889.^[2]. Taulun kirkkoon lahjoittivat Porvoon hiippakunnan piispa Carl Henrik Alopaeus ja hänen vaimonsa Ida.^[9]

Kirkon kuorin sivuseinillä on kaksi maalausta, jotka Koikkalan kartanon isäntä Karl Lilliesköld puolisoineen lahjoitti vuonna 1706 kirkkoon, joka tuhoutui vuonna 1727.^[10] Toinen maalaus esittää ristiinnaulittua Kristusta, jonka ristin juurella seisovat Jeesuksen äiti Maria ja opetuslapsi Johannes.^[10] Toinen maalaus esittää ehtollisen asettamista.^[10] Näiden taulujen tekijä on tuntematon.

Juvan kirkon nykyiset lehteriurut ovat saksalaiset Paschen Kiel Orgelbau -urkurakentamon valmistamat vuodelta 2003.^[11] Tyyliltään ranskalais-romanttisissa uruissa^[11] on 38 äänikertaa. Urkujen julkisivun puuosat ovat kirkon ensimmäisistä uruista, jotka rakensi Bror Axel Thulé vuonna 1875.^[11]

Kirkon kuoriurut on rakentanut urkurakentamo Tuomi 1985.^[11]

Uuden kirkon rakentamisesta päätettiin vuonna 1840 perustamalla pitäjänkokouksessa rakennusrahasto ja asettamalla rakennuskomitea, jonka johtoon tuli Juvan silloinen kirkkoherra Carl Gustaf Nykopp.^[12] Kirkon paikaksi päätettiin vuonna 1841 pitäjänkokouksessa Pappilan Ylämäki, muitakin ehdotuksia oli.^[12] Senaatti vahvisti valinnan 1. maaliskuuta 1847.^[12] Perusteena rakennuspaikalle oli kivien edullinen saatavuus ja lyhyt kuljetusmatka.^[13] Pitäjänkokouksessa lokakuussa 1847 keskusteltiin vielä kirkon muodosta ja samalla päätettiin tutustua Ylämäellä tarkemmin perustusolosuhteisiin ja kokeilla käytännössä kivien lohkomista. Lohkomista kokeiltiin seuraavana vuonna ja todettiin, että se olikin ennalta arvattua vaikeampaa,^[13] kivi ei lohjennut sillä tavoin kuin olisi ollut suotavaa.^[14] Vuoden 1850 lokakuussa pidetyssä pitäjänkokouksessa todettiin kivestä rakentamisen tulevan kalliiksi suurten lohkomiskustannusten takia ja sopivien kivien tuominen kauempaa nostaisi myös kustannuksia.^[13] Jos rakennuspaikka säilytettäisiin, edullisemmaksi tulisi tehdä kirkko tiilestä.^[13] Uuden kirkon suunnittelu ja rakentajan valinta jatkuivat, rakennuspaikasta tuli lopullinen selvyys vuonna 1853 helmikuussa: keisari oli antanut päätöksen, että kirkko rakennetaan Pappilan Kirkkokankaalle.^[15]

Suomessa oli mieluusti rakennettu kirkot puusta, koska rakennusmateriaalin saaminen ei tuottanut ongelmaa ja melkein jokaisen talonpojan katsottiin hallitsevan hirsirakentamisen teoriassa ja käytännössä.^[16] Puukirkon rakennusaika oli lyhyempi kuin kivikirkon eikä kustannuksia lisääviä kivi- ja muurausalan ammattimiehiä tarvinnut tuottaa muualta, vaan rakentaminen toteutui ”oman” väen turvin.^[16] Julkiset rakennukset oli kuitenkin 1800-luvun alkupuolen määräysten mukaan rakennettava kivestä tai tiilestä ja puukirkkoajatuksesta oli Juvallakin luovuttava.^[12]

Pitäjänkokouksessa maaliskuussa 1847 päätettiin alustavasti teettää kustannusarviot molemmille rakennusmateriaalivaihtoehdoille, harmaakivelle ja punatiilelle.^[12] Kirkon muodosta päätettiin aluksi vain, että kellotornin tulisi olla kirkon yhteydessä eikä erillisenä.^[12] Kesäkuussa 1847 pidetyssä pitäjänkokouksessa keskusteltiin kirkon muodosta.^[12] Viistettynurkkaisen ristikirkon hyvinä puolina pidettiin ulkonäköä ja saarnan kuulumista hyvin joko puolelle kirkkoa.^[12] Pitkäkirkon kannattajat pitivät ristikirkkoa pimeänä ja käyttivät esimerkkeinä Kuopioon rakennettua ristikirkkoa ja Leppävirran pitkäkirkkoa.^[12] Nykoppin jälkeen vuonna 1847 kirkkoherraksi tullut Magnus Erik Alopaeus kääntyi Yleisten rakennusten intendentinkonttorin puoleen ja kysyi neuvoa.^[12] Konttorin päälliköltä Ernst Lohrmannilta tuli syyskuussa 1847 vastauskirje, jossa hän kertoi risti- ja pitkäkirkon rakennuskustannusten olevan lähestulkoon samat.^[13] Lohrman piti lehterein varustettua pitkäkirkkoa parempana vaihtoehtona, kun otettiin huomioon seurakunnan koko.^[13] Lisäksi hän kertoi, että kivikirkon ylläpitokustannukset olisivat aikaa myöten halvemmat kuin tiilikirkon.^[13] Kivikirkon rakentamista puolsi myös rakennusmateriaalin helppo saatavuus - tuossa vaiheessa kirkkoa oltiin vielä rakentamassa Ylämäelle.^[13]

Helmikuussa 1851 pidetyssä pitäjänkokouksessa todettiin lopullinen toivomuslista arkkitehdille suunnittelun pohjaksi.^[13] Kirkon tuli olla harmaakivinen, suorakaiteen muotoinen ja siinä tuli olla lehterit, takalehterin tuli olla riittävän suuri uruille.^[17] Perusmuuri saisi olla lohkokivistä ja ulkopinnaltaan tasoittamaton, mutta seinät rapattaisiin valkeiksi molemmin puolin.^[17] Sakaristo tulisi muurata tiilestä.^[17] Ikkunoita tulisi olla niin paljon, että valoa riittäisi sekä kirkkosaliin että lehtereille.^[17] Kirkkon tulisi sopia 3 000 henkilöä.^[17] Arkkitehdin päätäntävaltaan jäisi tornin korkeus ja muutamia muita yksityiskohtia.^[17] Lohrmannin suunnitelmat saapuivat arvioitavaksi marraskuussa 1851, niihin oli tehty muutamia muutoksia esitettuihin toiveisiin nähden.^[17] Kirkko voitaisiin kattaa puupaanuilla teräslevyjen sijaan ja kirkon kivipylväät oli korvattu puisilla.^[17] Pitäjänkokous järjestettiin vielä samassa kuussa ja suunnitelmat hyväksyttiin.^[17] Helmi- ja maaliskuussa 1852 pidetyissä pitäjänkokouksissa rakennuttamisasia käsiteltiin ja päätettiin antaa kirkon rakentaminen urakoitsijalle.^[15] Urakkahuutokaupasta ja urakkasopimuksen ehdoista päätettiin maaliskuussa 1853 ja huutokauppa järjestettiin kesäkuussa 1853.^[15] Ensimmäinen huutokauppa ei tuottanut kustannusarvion mukaista tulosta, mutta uudella yrityksellä urakoitsijaksi saatiin Vehmaan kartanon omistaja luutnantti Georg Erik Grotenfelt 42 800 hopearuplan hinnalla.^[18]

Kirkon rakennustyön valvojaksi tuli Intendentinkonttorin arkkitehti Carl Albert Edelfelt, joka myös suunnittelisi kirkon sisätilat ja laatisi työ- ja detaljisuunnitelmat koskien sekä kirkon ulko-että sisäpuolta.^[19] Kirkon rakentamiseen tuli vielä viivästys, kun kirkkoherra Alopaeus suunnitelmia tutkittuaan totesi kirkosta tulevan liian pieni.^[20] Alopaeus lähetti Intendentinkonttoriin kirjeen toukokuussa 1855.^[20] Lohrmann oli matkoilla ulkomailla, mutta kirjeeseen vastannut Edelfelt luonnosteli pidemmän ja leveämmän kirkon, johon tulisi pienet poikkisakarat kuten Leppävirran kirkossa. Lehtereiden portaat sijoitettiin sakaroihin. Lohrmann hyväksyi myös muutoksen, samoin pitäjänkokous, senaatti ja urakoitsija, joka sai urakkasummaansa 4 000 ruplan lisäyksen.^[20] Uusi urakkasopimus allekirjoitettiin 11 lokakuuta 1856.^[20] Kirkon perustukset saatiin valmiiksi lokakuussa 1857.^[21] Kirkon loppukatselmus pidettiin 6. elokuuta 1863.^[22] Kirkko todettiin kaikin puolin urakkasopimuksen, kustannusarvion ja suunnitelmien mukaan valmiiksi rakennetuksi.^[22] Ensimmäinen jumalanpalvelus uudessa kirkossa pidettiin 23. elokuuta 1863 ja kirkko vihittiin käyttöön 8. syyskuuta 1863.^[23] Kirkon vihki lääninrovasti Henrik von Pfaler.^[23]

Juvan seurakunta on perustettu vuonna 1442.^[24] Seurakunnan perustamisasiakirjasta on pääteltävissä, että tuolloin Juvalla oli jo jonkilainen kappeli.^[25] Vuosien 1666 ja 1726 välisenä aikana seurakunnalla oli vanhalla hautausmaalla puukirkko, joka purettiin sen vaurioiduttua myrskyssä.^[26] Puetun tilalle valmistui uusi kirkko 1729.^[26] Kirkko oli tasavartinen ristikirkko.^[26] Kirkkoa korjattiin 1700-luvun loppuvuosista vuoteen 1814 saakka, jolloin sakasti uusittiin ja sakastin alle rakennettiin viinikellari, joka on yhä edelleen jäljellä Juvan vanhalla hautausmaalla.^[26] Suunnitelua laajennusta ei tehty.^[26] Jouluaamuna 1829 kirkossa syntyneessä pakokauhussa tallautui kuoliaaksi 15 nuorta naista ja tyttöä.^[26] Muitakin vastaavia tragedioita sattui, ja vuodesta 1830 lähtien kirkkojen ovet oli tehtävä ulosaukeaviksi.^[27] Kirkkoherra Nykopp ehtotti uuden kirkon rakentamista jo tammikuussa 1830.^[28] Uuden kirkon valmistuttua vanha kirkko purettiin vuonna 1870 ja lahjoitettiin Anttolan kappeliseurakunnalle Anttolan kirkoksi.^[27]

• Vertainen, Kirsi: Juvan kivikirkko. Juvan seurakunta, 2013. ISBN 978-952-93-2637-2 Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juvan kirkko Wikimedia Commonsissa