Juutalaistadžikki kuuluu tadžikin kielen pohjoiseen murreryhmään. Se poikkeaa tadžikin yleiskielestä eräiden foneettisten, morfologisten ja syntaktisten piirteidensä perusteella. Sanastossa on suhteellisen vähän heprealaisia lainoja sekä jonkin verran arkaaisia tadžikin kielen sanoja. Kielimuodon sisällä ei juurikaan ole murre-eroja. Kirjoittamiseen on perinteisesti käytetty heprealaista kirjaimistoa. Vuosina 1929–1940 käytössä oli latinalainen aakkosto.[2]
1800-luvulle saakka buharanjuutalaiset käyttivät kirjakielenään juutalaispersiaa. Omakielisen kirjallisuuden kehitti vuosisadan lopulla Jerusalemissa asunut rabbi Šimon Haham. Vuosina 1880–1914 Jerusalemissa ilmestyi yli sata juutalaistadžikinkielistä teosta. Venäjällä ei kirjoja tuona aikana juurikaan painettu, mutta vuosina 1910–1916 Skobelevin kaupungissa (nykyinen Fergana) ilmestyi Rahamim-niminen sanomalehti. 1920–1930-luvuilla Neuvostoliitossa toimi buharanjuutalaisia kouluja ja julkaistiin kaunokirjallisuutta. Kulttuuritoiminta lakkautettiin vuonna 1940, minkä jälkeen juutalaistadžikki toimi vain puhekielenä.[2]
1970-luvun alussa juutalaistadžikin puhujamääräksi arvioitiin noin 30 000 henkeä. Buharanjuutalaisten muutettua Israeliin siellä on syntynyt juutalaistadžikinkielistä kulttuuritoimintaa.[2]
.JPG)