Zilliacuksen vanhemmat olivat Pietarista Suomeen vallankumousta pakoon muuttaneet virolaisetpianonvirittäjä Johann Kingo ja kotirouva Jenny (o.s. Pihlak). Hänen Johann-isänsä oli muusikko ja suoritti asepalveluksensa torvensoittajana tsaarin armeijassa Pietarissa 1890-luvulla. Asepalveluksen jälkeen hän piti omaa pianokauppaa Pietarissa. Äiti Jenny työskenteli myös Pietarissa suuriruhtinattaren hovissa. Zilliacuksen vanhemmat tapasivat toisensa vasta Suomessa.[2] Hän sai syntyessään Viron kansalaisuuden.[3]
Annorlunda barndom (suom. Toisenlainen lapsuus) (1986)
Vändpunkt (suom. Uusille poluille) (1987)
Gå över gränser (suom. Rajanylityksiä. (Suomentanut Irmeli Järnefelt) Tammi, 1992. ISBN 951-31-0009-X)
Balansgång (suom. Tasapainoilua) (1994)
Ajatuksia verannalla. (Suomentanut Irmeli Järnefelt) Tammi, 1997. ISBN 951-31-1033-8
I väntan på buss nummer 16 (suom. Kuudentoista pysäkillä) (2002)
Lähteet
↑Korppi-Tommola, Aura: ”Zilliacus, Jutta (1925–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 820–821. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2Teoksen verkkoversio.