Just Knud Qvigstad (4. huhtikuuta 1853 Lyngen, Tromssa – 15. maaliskuuta 1957 Tromssa) oli norjalainen kielitieteilijä, joka tunnetaan erityisesti saamelaista kulttuuria ja kieliä koskevasta tutkimustyöstään.^[1]

Qvigstadin vanhemmat olivat tohtori Engebret Qvigstad ja Edel Petra Krogh. Isä polveutui vanhasta suvusta Gulbrandsdalenista, Kvigstad-nimiseltä tilalta, ja äiti kuului vanhaan Nordlandin sukuun. Qvigstad kävi ensimmäiset vuodet koulua kotonaan. Kymmenvuotiaana hänet lähetettiin Tromssan kouluun, josta hän valmistui ylioppilaaksi 16-vuotiaana. Vuonna 1874 Qvigstad valmistui filosofian kandidaatiksi korkein arvosanoin. Hän toimi opettajana ja yliopettajana Oslon kouluissa. Hänen pedagogiset taitonsa huomattiin ja 25-vuotiaana hänet nimitettiin Tromssan opettajankoulutuslaitoksen opettajaksi, myöhemmin rehtoriksi (1883–1910 sekä 1912–20^[1]).^[2]

Vuonna 1878 Qvigstad lähti Koutokeinoon vierailulle noin 4 kuukaudeksi ja oppi Koutokeinon saamea. Hänen kielenoppaanaan toimi muun muassa tunnettu Koutokeinon saamelainen Lars Jakobsen Haetta. Palattuaan Koutokeinosta hän jatkoi opettajantyötään, mutta opiskeli samalla teologiaa ja suoritti teologian tutkinnon 1881. Hän julkaisi 1881 ensimmäisen tieteellisen työnsä, Beiträge zur Vergleichung des verwandten Wortvorracthes der lappischen und der finnischen Sprache. Hän kokosi lyhyen luettelon Tromssan museon saamelaisesineistä ja käänsi kieltä ja folklorea koskevia tekstejä norjasta saameksi. Hän oli myös yhteiskunnallisesti aktiivinen ja toimi muun muassa eri komiteoissa. Vuosina 1910–12 hän toimi Norjan kirkko- ja opetusministerinä Wolter Konowin johtamassa hallituksessa^[1].^[2]

Suomalais-ugrilainen seura Helsingissä valitsi Qvigstadin kunniajäsenekseen 1910. Hän oli jäsenenä myös Norjan tiedeakatemiassa sekä Kuninkaallisessa Norjan Tieteellisessä yhteisössä Trondheimissa, ja 1925 hänet nimitettiin Tromssan museon kunniajäseneksi.^[2]

• 1881 ilmestyi Qvigstadin ensimmäinen lingvistinen kirjoitus "Contributions to the comparison of the related vocabulary of Sami and Finnish". 1888 saamen kielen tekstikokoelma "Lappische Sprachproben", yhdessä G. Sandbergin kanssa.
• 1893 päätyö "Nordic Loan Words in Lappish" ("Nordische Lehnwörter im Lappischen").
• 1899 tutkimushistoriasta "Ubersicht der Geschichte der lappischen sprachforshung".
• Suurimmat saavutukset hän teki kuitenkin kansanrunouden parissa: 1887 hän julkaisi "Samples of Lappish folktales and myhts" Norsk Maanedsskrift -lehden kuukausikatsauksessa. 1920 "Lappischer Aberglaube". Kaiken kaikkiaan hän julkaisi kymmenen teosta kansanrunouden alalta 1921-1940.
• 1922-1926: "Lappish sayings and riddles" ("Lappische Spriachwörter und Rätzel") ja "Lappish Stories from Hattfjelldal" ("Lappische Erzählungen aus Hatfjelldal") sekä "A review of Lappish folktales and myths; Finnish stories from Kvaenangen and Nord-Reisa".
• 1927-1929 ilmestyi monumentaalinen "Lappish folktales and myths", "Lappiske eventyr og sagn", jonka julkaisi Institute of Comparative Research in Human culture. Teoksessa on yhteensä 2300 sivua.