Juolukkasinisiipi

Juolukkasinisiipi
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Plebeius
Laji: optilete
Kaksiosainen nimi

Plebeius optilete
(Knoch, 1781)

Synonyymit
  • Lycaena optilete
  • Vacciniina optilete
  • Albulina optilete
Katso myös

  Juolukkasinisiipi Commonsissa

Juolukkasinisiipi (Plebeius optilete) on mustansininen tai tummanruskea sinisiipilaji. Laji on yleinen ja viihtyy etenkin soilla, joissa kasvaa juolukkaa.

Koko ja ulkonäkö

Juolukkasinisiipi on yleisilmeeltään hyvin tumma sinisiipi. Koiraan siipien yläpinnat ovat tumman violetinsiniset ja niissä on ohut, musta reunus. Naaraan siivet ovat päältä tummanruskeat, joskin siipien tyviä kohti niissä on nähtävissä tummansinistä väriä, joskus melko laajaltikin. Siipiripset ovat valkoiset. Siipien alapinnat ovat harmaanruskeat ja mustien, valkoreunaisten täplien kirjomat. Takasiiven ulkoreunassa on kahdesta kolmeen oranssia täplää, joiden ulkopuolella on metallinkiiltoisen siniset täplät. Siipiväli 22–29 mm.[2][3][4]

Levinneisyys ja lentoaika

Levinneisyysalue ulottuu Balkanin niemimaa-Alpit-Alankomaat -linjalta itään aina itäisimpään Siperiaan saakka. Lajia tavataan myös Pohjois-Amerikassa Alaskasta Kanadan keskiosiin.[3] Laji lentää kesäkuun puolivälistä elokuun alkuun ja on koko Suomessa hyvin yleinen.[5]

Elinympäristö ja elintavat

Siipien alapinnan kuviointi on keskeinen tuntomerkki.

Juolukkasinisiipi elää ennen kaikkea soilla, mutta kelpuuttaa myös muut juolukkaa kasvavat ympäristöt. Varsinkin pohjoisessa se viihtyy myös kangasmetsissä ja tunturikoivikoissa. Se on erittäin yleinen laji ja luultavasti Suomen yleisin sinisiipi. Perhoset ovat paikkauskollisia eikä lajia yleensä tapaa sopivan elinympäristön ulkopuolelta. Koiraat lentelevät ympäriinsä ahkerasti etsien naaraita.[3][6]

Naaras munii munat yksitellen ja ne kuoriutuvat noin 10 päivän kuluttua. Toukka kasvaa aluksi 5–7 viikon ajan ja siirtyy talvilevolle. Talvehtimisen jälkeen se kasvaa vielä 3–5 viikkoa ennen koteloitumistaan. Kotelovaihe kestää 2–3 viikkoa. Toisin kuin monet lähisukulaisensa, juolukkasinisiiven toukka ei elä yhdessä muurahaisten kanssa.[3]

Ravintokasvi

Toukat viihtyvät juolukoissa (Vaccinium uliginosum) ja suokukalla (Andromeda polifolia). Joskus harvemmin ravintokasviksi sattuu mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea) tai isokarpalo (Vaccinium oxycoccos).[3]

Lähteet

  1. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Juolukkasinisiipi – Agriades optilete Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ↑ Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7 s. 284
  3. ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7 s. 209–210
  4. ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  5. ↑ Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9 s. 147

Aiheesta muualla