Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Ennen Liettuan aikaa Juodkrantė, aiemmalta saksalaiselta nimeltään Schwarzort, oli osa Preussia. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa alkoi Schwarzortin kalastajakylään virrata matkalaisia, ja kylästä tulikin suosittu lomakohde. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa menetti Itä-Preussin pohjoisosat, mukaan lukien Schwarzortin. Kylästä tuli osa Liettuaa, ja liettualaiset nimesivät sen Juodkrantėksi.
Juodkrantė, tuolloin Schwartzort, mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1429 Saksalaisen ritarikunnan kirjeessä, jossa kuvailtiin kylän kokemia myrskyvahinkoja. Kylä sijaitsi alun perin Itämeren rannalla noin 2,5 kilometriä kylän nykyisestä sijaintipaikasta. 1600-luvun alussa Schwartzort menetti lähes kaikki asukkaansa Mustan surman johdosta. Tuulen mukaan liikkuvat hiekkadyynit aiheuttivat vaaran, että kylän talot olisivat jääneet hiekan alle. 1680-luvulla kylän keskus siirrettiin nykyiseen paikkaansa Kuurinkyntäälle. Vuoden 1724 jälkeen kylän ei enää mainita sijaitsevan Itämeren rannalla vaan Kuurinkynnäällä. Schwartzortin uusi sijainti osoittautui hyväksi. Majatalo avattiin vuonna 1673, koulu 1743 ja puukirkko 1795. Kirkko paloi vuonna 1878, minkä jälkeen korvaajaksi rakennettiin tiilinen luterilainen kirkko.
1860-luvulla Schwarzortissa tapahtui useita muutoksia. 1850-luvun lopulla laguunin vesireittiä syvennettiin, mikä mahdollisti laivojen saapumisen kylän rannalle. Ruoppauksen yhteydessä löydettiin meripihkaa, ja vuonna 1860 aloitettiin meripihkan kaivutyö kylän pohjoispuolella. Kaivutoiminta jatkui 30 vuotta, ja sen aikana kaivettiin 2250 tonnia meripihkaa. Suurimmillaan kaivuyritys työllisti 1000 ihmistä. Meripihkan kaivaminen vaikutti positiivisesti Schwarzortin talouteen, ja kylään rakennettiinkin parakki meripihkan kaivajille, toinen koulu, huvila ja satama laivoille. Meripihkan yhteydessä kaivettua maata käytettiin rannikon muokkaamiseen muun muassa vahvistamalla soisten alueiden maaperää. Vuonna 1890 meripihkaa kaivanut yritys lopetti toimintansa Schwarzortissa, minkä seurauksena kylän väkiluku putosi noin puolella. Vuonna 1895 kylässä asui 423 asukasta.
Matkailutoiminta alkoi kylässä 1860-luvulla, kun liikemies Edward Stellmacher muunsi vanhan majatalon hotelliksi nimeltä Kurischer Hof. Meripihkaliiketoiminnan johdosta Schwarzortin kylä laajeni pohjoisemmas, ja kylän pohjoisalueille rakennettiin useita huviloita ja hotelleja. 1900-luvun alussa kylässä sijaitsi viisi hotellia, 20 huvilaa ja parantola. Kylästä tuli kylpyläkohde, ja Schwarzortissa vierailikin noin 3000 vierailijaa vuosittain.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa menetti Itä-Preussin pohjoisosat, mukaan lukien Schwarzortin. Kylästä tuli osa Liettuaa, ja liettualaiset nimesivät sen Juodkrantėksi. Vuonna 1940 Juodkrantėsta tuli osa Neuvostoliittoa muun Liettuan ohella. Toisen maailmansodan aikana kylän kylpylätoiminta lakkasi kokonaan. Neuvostoaikana Neringan kunnan alue, Juodkrantė mukaan lukien, oli tiukasti valvottua raja-aluetta. Vasta 1960-luvulla kylään alkoi saapua jälleen turisteja. Kuitenkin lähikylä Nida houkutteli enemmän vierailijoita. Neuvostoaikana Juodkrantėn asukkaiden pääelinkeinoksi tuli kalastus. Kylästä tuli osa itsenäistä Liettuaa vuonna 1991 Neuvostoliiton hajottua. Tämän jälkeen matkailuala on lähtenyt jälleen nousuun.
Matkailutoiminta nykyään
Juodkrantėn kylän lippu.
Liettuan itsenäistymisen jälkeen Juodkrantėn matkailu on alkanut jälleen kasvaa. Kylässä on nykyisin useita matkailukohteita. Näitä ovat muun muassa puupatsaita täynnä oleva mäki Raganų kalnas (Noitien mäki). Patsaspuisto aloitti toimintansa vuonna 1979. Laguunin rannalla sijaitsee myös toinen patsaspuisto, Land and Water, jossa on 31 kivi- ja metallipatsasta.
Juodkrantė on myös suosittu vesiurheilun harrastuspaikka. Koska kylän ranta-alue on avoin kaikille erisuuntaisille tuulille, harrastetaan rantavesillä paljon muun muassa leijalautailua, varjoliitoa ja purjelautailua kesäaikaan. Kylässä on myös kaksi vierasvenelaituria huvi- ja purjeveneille. Juodkrantėsta on suora vesiväylä Nidaan. Alueen meriliikennettä ohjaa Juodkrantėn majakka.
Kuvagalleria
Vuonna 1885 rakennettu Juodkrantėn luterilainen kirkko.
.svg)
