Juho Lauri Aula (30. kesäkuuta 1897 Uusikirkko Tl – 11. kesäkuuta 1958) oli suomalainen jääkäriyliluutnantti ja isännöitsijä. Hänen vanhempansa olivat urkuri Juho Henrik Veranen ja Aleksandra Sofia Aula. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1932 Sylvi Vilhelmiina Virtasen kanssa.^[1][2]

Aula oli käynyt kansakoulun ja sahateollisuuskoulun, jonka hän suoritti vuosina 1923–1924.^[1][2]

Aula liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 29. helmikuuta 1916. Myöhemmin hänet komennettiin pataljoonan ratsuosastoon. Aula otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella.^[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Aula saapui Vaasaan jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan varavahtimestariksi ja joukkueenjohtajaksi Karjalan ratsujääkärirykmenttiin 2. eskadroonaan. Eskadroonan mukana hän osallistui taisteluihin Suomen sisällissodassa Viipurin seudun taisteluihin, haavoittuen Kuolemajärvellä 24. huhtikuuta 1918.^[1][2]

Sisällissodan jälkeen Aula palveli samassa joukko-osastossa, josta sodan jälkeen muodostettiin Hämeen ratsujääkärirykmentti. Hänet komennettiin 16. joulukuuta 1918 – 3. maaliskuuta 1919 väliseksi ajaksi Nurmekseen rajavartiopalvelukseen. Armeijasta hän erosi 15. maaliskuuta 1919 ja siirtyi Huittisten suojeluskuntajärjestön palvelukseen ratsuosaston päälliköksi 7. huhtikuuta 1919, josta tehtävästä hän siirtyi samana vuonna, 1. elokuuta Pirkkalan suojeluskunnan paikallispäälliköksi. Metsäalalle hän siirtyi 1. elokuuta 1921, toimien eri yrityksissä työnjohtajana ja piiripäällikkönä. Vuoden 1931 kesällä hän osallistui Loviisan kalastus Oy:n Islannin vesille kohdistuneelle kalastusretkikuntaan. Myöhemmin hän toimi Helsingissä liikemiehenä.^[1][2]

Aula osallistui talvisotaan koulutusupseerina Hämeenlinnan panssarintorjuntakoulutuskeskuksessa ja jatkosodan alussa hän oli samassa tehtävässä, mutta myöhemmin hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Jääkärirykmentti 4:n 1. erilliseen panssarintorjuntakomppaniaan, jossa hän osallistui taisteluihin Karjalankannaksella. Vuonna 1941 hänet komennettiin hankintapäälliköksi Itä-Karjalan sotilashallinnon Aunuksen Rakennuspiiriin.^[2]

Jääkäriliiton johtokunnan jäsenenä hän oli vuosina 1939–1955 ja sihteerinä vuosina 1955–1958, Jääkärisuojeluskunnan esikunnan jäsen ja viimeinen paikallispäällikkö. Hän toimi myös Hallan säätiön hallituksen jäsenenä vuosina 1952–1958. Hän oli myös mukana Marsalkan ratsastajapatsasvaltuuskunnassa.^[1][2]

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Varavahtimestari 11. helmikuuta 1918 Vahtimestari 5. Joulukuuta 1918 Vänrikki 1940 Luutnantti 1941 Yliluutnantti 1954		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan Maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi