Juhani Toro (17. heinäkuuta 1893 Jaakkima – 15. elokuuta 1968) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä joukkueenjohtajana ja reserviupseerikoulun päällikkönä.^[1][2]

Toron vanhemmat olivat maanviljelijä Matti Toro ja Riitta Puputti. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Fanny Rebekka Saarisen kanssa. Toro kävi kuusi luokkaa Sortavalan reaalilyseota.^[1][2]

Toro liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 13. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin joulukuussa vuonna 1917 pataljoonan tiedonanto-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.^[1][2]

Toro saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi ensin 3. jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet komennettiin 27. maaliskuuta 1918 opettajaksi Päämajan reserviupseerikouluun, mistä hän palasi takaisin joukko–osastoonsa 29. huhtikuuta 1918.^[1][2]

Toro palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3. Hänet siirrettiin 4. lokakuuta 1918 alkaen Kuopion jalkaväkirykmentti 4:ään, joka taasen muuttui myöhemmin Tampereen rykmentiksi, jossa hänet määrättiin aluksi nuoremmaksi upseeriksi 5. komppaniaan ja 16. joulukuuta 1918 alkaen saman komppanian päälliköksi sekä 12. kesäkuuta 1919 jälleen nuoremmaksi upseeriksi. Nuoremman upseerin tehtävistä hän siirtyi 4. lokakuuta 1919 alkaen I pataljoonan rahastonhoitajaksi, josta tehtävästä hän siirtyi 22. joulukuuta 1919 alkaen nuoremmaksi upseeriksi 3. komppaniaan. Ensimmäisen pataljoonan adjutanttina hän toimi 13. helmikuuta 1920 – 9. huhtikuuta 1920 välisen ajan, jona aikana hän osallistui heimosodissa Porajärven puolustukseen 6. – 29. maaliskuuta 1920. Tampereen rykmentistä Toro siirrettiin 25. helmikuuta 1921 alkaen Savon jääkärirykmentin 7:nteen ja 12. elokuuta 1921 alkaen 6. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 11. lokakuuta 1922 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön. Suojeluskunnissa hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Sotkamon suojeluskuntaan, jossa hän palveli 1. marraskuuta 1922 – 15. maaliskuuta 1924 välisen ajan. Takaisin armeijan palvelukseen Toro astui 30. huhtikuuta 1924 ja hänet määrättiin nuoremmaksi upseeriksi Viipurin rykmentin 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen 27. lokakuuta 1924 alkaen 1. konekiväärikomppaniaan ja 3. elokuuta 1928 alkaen 1. komppaniaan. Viipurin rykmentistä hänet siirrettiin 30. marraskuuta 1932 Tampereen rykmenttiin, jossa hänet sijoitettiin komppanian varapäälliköksi 1. konekiväärikomppaniaan. Toistamiseen hän erosi armeijan palveluksesta 9. helmikuuta 1937. Myöhemmin hän hoiti Sortavalan suojeluskuntapiirin V alueen päällikön tehtäviä 2. maaliskuuta 1938 alkaen, jonka jälkeen hänet määrättiin 1. huhtikuuta 1938 alkaen Sortavalan suojeluskunnan paikallispäälliköksi.^[1][2]

Toro osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 34:ssä ja osallistui sen mukana taisteluihin Suvilahdella, Ulismaistessa ja Kollaalla. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin pataljoonan komentajan apulaiseksi Jalkaväkirykmentti 35:n I pataljoonaan ja osallistui tässä joukossa taisteluihin Vieljärvellä, Kirvesjärvellä ja Hiisjärvellä. Hänet siirrettiin myöhemmin pois rintamajoukoista komppanianpäälliköksi ja Aliupseerikoulun johtajaksi Panssarintorjuntakoulutuskomppaniaan Hämeenlinnaan. Vuonna 1942 hänet vapautettiin palveluksesta ja hän toimi sen jälkeen Hurtti Ukon, Arpajaisyhdistyksen, Asevelilehden ja Suurarpa ry:n tarkastaja vuoteen 1948 saakka. Vuoden 1948 jälkeen hän toimi Muusikkojen liitto ry:n järjestösihteerinä ja toimistonhoitajana. Välirauhan aikana hän toimi myös aikakauslehti Asemiehen toimitussihteerinä vuosina 1940–1941. Sotien aikana hän toimi myös Sisäasiainministeriön Väestönsiirto-osaston tehtävissä Virossa ja Inkerinmaalla vuonna 1943 ja väestönsiirtoleirin päällikkönä Jokioisissa kesällä vuonna 1943. Hänet haudattiin Pieksämäelle.^[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Varavääpeli 11. helmikuuta 1918 Vänrikki 28. toukokuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1921 Kapteeni 1940		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jatkosodan muistomitali Karjalan vapaussodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.