Korhonen aloitti Superpesis-uransa vuonna 1999 18-vuotiaana Hyvinkään Tahkossa. Hänellä on sopimus Tahkon kanssa kauden 2020 loppuun. Lopulta Korhonen pelasi joukkueessa vielä yhden kauden. Hän sanoi edustavansa Tahkoa loppu-uransa ajan ja Korhosta voidaankin pitää yhtenä kaikkien aikojen Tahko pelaajista.[5][6] Hän kuitenkin siirtyi kaudeksi 2017 Kouvolaan.[7] Korhonen voitti Tahkossa Suomen mestaruuden vuonna 2007 sekä Superpesiksen kärkilyöntitilaston vuosina 2009 ja 2012. Hän on pelannut Itä–Länsi-ottelussa yksitoista kertaa, viimeksi vuonna 2013.[8][9] Kaudella 2012 Korhonen teki Superpesiksen yhden vuoden kunnariennätyksen, 11 kappaletta.[10] Juha Korhonen on ensimmäinen miespesäpalloilija, joka on lyönyt 100 kunnaria, kun hän löi sadannen 1.6.2022.[11]
Korhonen on Hyvinkään Tahkon kasvatti, mutta aikuisten tasolla hän pelasi ensimmäiset ottelunsa A-juniori-ikäisenä kaudella 1998 lainasopimuksella Hämeenlinnan PaukussaYkköspesiksessä.[12] Korhonen pelasi Paukussa 24 ottelua ja löi niissä 14 juoksua, joista kuusi oli kunnareita. Hän toi 26 juoksua. Kärkilyöntejä Korhonen löi 102.[13] Hämeenlinna jäi sarjassa viimeiseksi.[14][15] Seuraavaksi vuodeksi hän siirtyi pelaamaan Superpesistä Hyvinkään Tahkoon. Tahkon ja Paukun lisäksi Korhonen on juniorina edustanut myös Hausjärven Koppareita.[1] Korhonen pelasi nuorena myös tennistä.[16]
Pääsarjauran alku
Superpesiksessä Korhonen löi ensimmäisen juoksun ensimmäisessä ottelussaan, joka oli kauden 1999 avausottelu Koskenkorvan Urheilijoita vastaan.[17][18] Korhonen löi avausottelussaan kolme juoksua ja valittiin Tahkon parhaaksi pelaajaksi.[16] Hän kuului Tahkon vakiokokoonpanoon kauden aikana ja pelasi kahta peliä lukuun ottamatta jokaisen ottelun. Korhonen löi tulokaskaudellaan 26 juoksua. Hän toi uransa ensimmäisen juoksun toisessa ja löi ensimmäisen kunnarin 12. ottelussaan. 26 pelaamastaan ottelusta Korhonen pelasi 12 jokerina ja 14 yhdeksikössä. Sopupeleistä jaettujen tuomioiden johdosta Korhonen pääsi myös ulkokentälle.[16] Hänen ulkopelipaikkansa oli kakkospolttaja.[19] Tahko voitti kauden päätteeksi hopeaa.[20] Seuraavan kerran Tahko ylsi finaaliin moneen vuoteen, mutta seuraavien kuuden kauden aikana Tahko pelasi viitenä vuonna pronssiottelussa. Seura voitti pronssia noina vuosina vain vuonna 2002.[13]
Vakuuttavan tulokaskauden jälkeen Korhonen jatkoi Tahkossa. Hän pelasi seuraavat vuodet lähinnä kotiuttajana, mutta onnistui hyvin myös vaihtajana. Muutaman vuoden kuluttua rooli muuttui kuitenkin vaihtopainotteiseksi. Vuonna 2000 Korhonen pelasi jokaisessa joukkueensa ottelussa. Niistä kahdessa (yksi runkosarjassa ja yksi pudotuspeleissä) hän pelasi jokerina.[21][22] Korhonen oli lyöjätilaston 20:s sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä.[23][24] Tahko hävisi pronssiottelut Oulun Lipolle voitoin 1–2.[25]
Kausi 2001 oli Korhoselle uran paras siihen mennessä. Hän löi kauden aikana yhteensä 77 juoksua, joista kymmenen oli kunnareita, ja toi 40 juoksua.[26] Korhonen oli lyöjätilaston seitsemäs runkosarjassa ja yhdeksäs pudotuspeleissä.[27][28] Hän oli kolmas runkosarjan tehopistetilastossa.[29] Korhonen keräsi myös kärkilyöntipisteitä huomattavan paljon – runkosarjassa 147 ja pudotuspeleissä 36. Kausi päättyi pettymykseen, sillä Tahko jäi toisen kerran peräkkäin neljänneksi. Seuraavana vuonna joukkue voitti kuitenkin pronssia, kun se kaatoi Koskenkorvan Urheilijat voitoin 2-0. Korhonen ylsi pudotuspelien lyöjätilaston kymmenen joukkoon toisena vuonna peräkkäin. Sijoitus oli seitsemäs vain kaksi juoksua seurakaveria Marko Peltosta jäljessä.[30] Korhonen pelasi jälleen kaikissa otteluissa. Ulkopelipaikaksi vakiintui kakkosvahdin tontti, muilla paikoilla Korhonen ei kauden aikana pelannut.[31]
Nousu Itä-Länsi-tasolle
Kaudella 2003 Tahko jäi viidenneksi. Korhonen löi kauden aikana 60 juoksua, ja hänet valittiin ensimmäistä kertaa Itä–Länsi-otteluun.[32] Valinta toistettiin seuraavana kautena.[33] Tahko hävisi puolivälierissä Pattijoen Urheilijoille voitoin 3–4, vaikka johti sarjaa jo 3–0.[34] Vaikka joukkue tippui jatkosta alkukierroksille, Korhonen sijoittui pudotuspelien lyöjätilastossa kymmenenneksi.[35] Hän oli runkosarjan lyöjätilastossa kahdeksas[36] ja tehopistetilastossa kymmenes.[37] Kaudella 2004 Tahko pelasi jälleen pronssiottelussa, mutta hävisi sen Seinäjoen Maila-Jusseille otteluvoitoin 2–1.[38] Korhosen kausi oli onnistunut, sillä hän oli sekä runko- että loppusarjan tehopistetilastossa kymmenes.[39][40] Samalle sijalle hän ylsi myös loppusarjan kärkilyöntitilastossa.[41] Korhosen rooli Tahkossa alkoi muuttua kotiuttajasta vaihtajaksi. Korhosen löi enää 30–40 juoksua, mutta kärkilyöntejä kertyi jopa 200 onnistumisprosentin ollessa yli 60. Kaudella 2005 Korhonen löi yli 25 juoksua vähemmän kuin edellisellä kaudella, mutta kärkilyöntejä kertyi 20 enemmän. Tahkon kausi päättyi toiseen perättäiseen neljänteen sijaan. Korhonen oli kuitenkin loppusarjan ja pudotuspelien kärkilyöntitilaston toinen.[42] Hän onnistui kärkilyönneissä 72,13 prosentin varmuudella, mikä tuotti tilaston kuudennen sijan.[43] Myös kausi 2006 oli pettymys, sillä Tahko jäi seitsemänneksi. Korhonen oli kuitenkin jälleen kymmenen parhaan joukossa kärkilyöntitilastossa.[44]
Parin tuloksellisesti hieman heikomman kauden jälkeen kaikki kuitenkin muuttui kaudella 2007, jolloin Tahko voitti mestaruuden. Runkosarjassa neljänneksi jäänyt Tahko kukisti finaalissa Sotkamon Jymyn otteluvoitoin 3-1.[45] Korhonen voitti Tahkon kärkilyöntitilaston; hän sai yli 260 kärkilyöntipistettä, ja hänen onnistumisprosenttinsa oli noin 70. Korhonen sai Tahkon joukkueesta kauden aikana eniten tehopisteitä. Hän oli mukana yhtä lukuun ottamatta jokaisessa Tahkon ottelussa ja oli avainasemassa Tahkon mestaruudessa. Hänet valittiin myös Itä–Länsi-otteluun.[46][47] Korhonen pelasi lähinnä vaihtajana numerolla 3, kun edellisten kausien aikana numero oli ollut useimmiten 4 ja rooliin oli kuulunut enemmän kotiutusta.[48] Kausi oli Korhoselle henkilökohtaisesti onnistunut, sillä hän ylsi runkosarjan kärkilyöntitilaston viidenneksi,[49] kärkilyöntiprosenttien kahdeksanneksi[50] ja pudotuspeleissä lyöjätilaston kahdeksanneksi[51] sekä tehopistetilaston seitsemänneksi.[52] Lisäksi hän voitti pudotuspelien kärkilyöntikuninkuuden.[53] Korhonen itse pitää mestaruutta makeimpana pesäpallomuistonaan.[16]
Juha Korhonen lyömässä Tahko-Joensuu-ottelussa 2011.
Mestaruuden jälkeisenä kautena Korhonen pelasi noin puolet otteluista vaihtajana ja puolet kotiuttajana.[54] Kokeilu jäi kuitenkin yhden kauden mittaiseksi, ja seuraavina kausina Korhonen pelasi täysin vaihtajana, jopa enemmän kuin ennen mestaruutta. Tahko sijoittui kaudella 2008 seitsemänneksi. Korhonen ylsi runkosarjan kärkilyöntitilaston kymmenenneksi.[55] Korhonen valittiin Itä-Länsi-otteluun kolme kertaa peräkkäin kausina 2009–2011. Korhonen voitti Superpesiksen kärkilyöntikuninkuuden kaudella 2009,[56] jolloin Tahko sijoittui kahdeksanneksi. Pudotuspelipaikka varmistui vasta viimeisellä kierroksella, kun toisen jakson neljännen vuoroparin tasoittavalla ottelussa Sotkamon Jymyä vastaan Korhonen löi läpilyönnin, josta tuli kunnarin lisäksi kaksi tavallista juoksua. Lyönti toi Tahkolle jaksovoiton. Tahko voitti ottelun lopulta kotiutuslyöntikilpailussa ja oli runkosarjan kahdeksas. Tasapisteissä ollut Joensuun Maila tippui pudotuspelien ulkopuolelle.[57] Kaudella 2010 Korhonen sijoittui kärkilyöntipörssissä neljänneksi.[58] Mestaruuden jälkeen Tahko ei kuitenkaan saavuttanut kunnollista menestystä, sillä se tippui pudotuspeleistä neljänä peräkkäisenä kautena puolivälierissä. Vuonna 2010 sijoitus oli viides.[59][60]
Korhonen jatkoi Tahkossa myös kaudelle 2011, jolloin Tahko nuorensi joukkuetta selvästi.[61] Hänen roolinsa vaihtui takaisin kotiuttajaksi, jona Korhonen oli uransa aloittanut. Edellisellä kaudella Korhonen oli vielä pelannut lähes poikkeuksetta numerolla 3[62], mutta kaudella 2011 numero oli liki aina 4[63]. Kaudella 2011 Korhonen palkittiin Itä-Länsi-ottelussa kentän parhaana lyötyään ottelussa neljä juoksua.[64][65] Hän osallistui myös kauden kahteen muuhun arvo-otteluun, Mestarit - Muu Suomi sekä Liitto-Lehdistö-otteluihin. Kauden aikana Korhonen löi yhden ottelun ennätyksensä, yhdeksän lyötyä juoksua.[26] Korhonen valittiin Suomen maajoukkueeseen Pesäpallon maailmancupiin 2012.[66] Korhonen itse kuvasi turnausta loistavasti järjestetyksi. Oheisohjelmiin kuului muun muassa krikettiottelu.[67] Hänet valittiin heinäkuun parhaaksi pelaajaksi.[68] Korhonen löi kauden aikana Superpesiksessä 58 juoksua, mikä oli hänen paras tuloksensa kahdeksaan vuoteen.[26] Hän sijoittui runkosarjan lyöjä- sekä kärkilyöntitilastojen seitsemänneksi.[69][70]Vimpelin Veto voitti Tahkon puolivälierissä 4-0.[71] Korhonen löi otteluissa yhteensä kolme juoksua, joista yksi oli kunnari, ja toi kolme.[26]
Kausi 2012
Kausi 2012 oli Korhoselle ristiriitainen. Henkilökohtaisten palkintojen valossa kausi oli Korhosen uran paras, mutta henkisesti raskas, sillä toukokuussa Korhosen joukkuekaveri Topi Koistinen kuoli Hyvinkään joukkoampumisessa. Korhonen itse kuvasi kautta ”tunteiden vuoristoradaksi”.[5] Kauden päätteeksi Korhonen palkittiin vuoden pesäpalloilijana.[72]
Tahko aloitti kauden 2012 hyvin, sillä kuuden ottelukierroksen jälkeen joukkue oli noussut sarjan kärkeen eikä pisteettömiä otteluita ollut vielä yhtään. Joukkuetta povattiinkin jo vuoden yllättäjäksi.[73][74] Tahkon alkukauden voittoprosentti oli paras kymmeneen vuoteen.[75] Korhonen löi alkukauden kuudessa ottelussa 11 juoksua, joista kaksi oli kunnareita.[76] Tahkon voitettua ottelun Pattijoen Urheilijoita vastaan 2–0 joukkue juhlisti hyvin alkanutta alkukautta ja pientä taukoa saunaillalla.[77] Illan päätteeksi toinen Hyvinkään Tahkon pelaaja Topi Koistinen kuoli Hyvinkään joukkoampumisessa, jossa lisäksi haavoittui kaksi Tahkon pelaajaa.[78] Joukkue piti kriisipalaverin, mutta päätti jatkaa sarjassa.[79] Pesäpalloliitto perui kolmen ylimmän sarjatason ottelut kahden päivän ajalta, ja Tahko sai kahden viikon mittaisen surutauon.[80] Tahkon paluuottelussa katsojia oli 4 312.[81] Korhosen mukaan ottelu oli erittäin tunteikas.[82] Korhonen löi ottelussa neljä juoksua, ja hänet palkittiin ottelun parhaana.[81] Lisäksi Korhonen pelasi Itä-Länsi-ottelussa. Hän löi ottelussa kaksi juoksua.[83]
Loppukaudella Korhonen oli Tahkon avainpelaaja.[84] Runkosarjan viimeisessä ottelussa Korhonen löi kaksi kunnaria, ja joukkue varmisti 2–0-voitolla runkosarjan neljännen sijan ja kotiedun pudotuspeleihin.[85] Korhonen teki runkosarjassa Superpesiksen yhden kauden kunnariennätyksen[10] ja oli lyöjätilastossa toinen Jere Dahlströmin jälkeen.[86] Hän toi juoksuja yli yhden ottelukeskiarvolla.[87] Lisäksi hän voitti tehopistetilaston, kärkilyöntipörssin kultakypärätilaston, Iltalehden leijonakilpailun ja oli kärkilyöntiprosenteissa koko kauden pelanneista toinen.[10][88] Korhonen sai kauden aikana peräti 20 kertaa kultakypärän.[89] Hän oli tehokkain lyöjä, joka ei ollut jokerina.[72] Korhonen totesi, ettei olisi pystynyt ”villeimmissä unelmissakaan odottamaan tällaista”.[90]
Pudotuspeleissä Tahko kohtasi Joensuun Mailan. Joensuu voitti kolme ensimmäistä ottelua ja eteni lopulta jatkoon otteluvoitoin 4–2.[91] Korhonen löi otteluissa yhteensä kymmenen juoksua.[26] Hänet valittiin kauden päätteeksi vuoden pesäpalloilijaksi. Korhonen piti valintaa parhaana henkilökohtaisena saavutuksenaan pesäpallourallaan.[5] Myös Urheilutoimittajain liitto valitsi Korhosen vuoden pesäpalloilijaksi,[92] ja pelaajat äänestivät Korhoselle Vuoden maila -palkinnon.[72]
Lisää saavutuksia
Tahko asetti kaudelle 2013 tavoitteeksi mitalin.[93] Korhonen aloitti kauden hyvin lyömällä kahdessa ensimmäisessä ottelussa molemmissa kaksi juoksua.[26] Avauskierroksella tulleilla juoksuilla Korhonen ylitti 500 lyödyn runkosarjajuoksun rajan.[94] Kauden kolmannessa ottelussa hän löi vuoden ensimmäisen kunnarinsa.[95] Hän ylitti kauden aikana myös 2 000 kärkilyöntipisteen rajan.[96] Korhonen valittiin kahdeksannen kerran Itä-Länsi-otteluun.[8] Korhonen löi ottelussa kaksi juoksua, ja hänet palkittiin ottelun parhaana.[97] Tahko sijoittui runkosarjassa viidenneksi. Korhonen oli kärkilyöntitilaston toinen[98], tehopistetilaston kuudes[99] sekä kärkilyöntiprosenttien kahdeksas[100]. Pudotuspeleissä Tahko kohtasi jälleen Joensuun Mailan. JoMa eteni jatkoon voitoin 3-2.[101] Korhonen löi pudotuspeleissä kymmenen juoksua Tahkon 23:sta. Lisäksi hän toi kaksi juoksua ja löi 35 kärkilyöntiä.[26] Vaikka Korhonen pelasi vain viisi ottelua, hän sijoittui pudotuspelien lyöjätilaston neljänneksitoista.[102] Korhonen valittiin Hyvinkään vuoden urheilijaksi 2013.[16]
Pelityyli
Korhonen pelaa ulkovuorossa kakkosvahtina ja sisävuorossa vaihtelevasti kotiuttajana sekä vaihtajana. Hän lyö vasemmalta.[103] Korhosta pidetään yleisesti sarjan parhaimpiin kuuluvana luotettavana vaihtajana sekä kotiuttajana.[104][105] Häntä pidetään myös kovalyöntisenä.[106][107]Riku Rantasen mukaan Korhonen on Suomen vaarallisin lyöjä ja sekä ihmisenä että urheilijana analyyttinen.[16] Korhonen itse pitää vahvuutenaan kokemustaan.[108] Lisäksi Korhonen on maininnut vahvuutenaan sisäpelin.[105]
Yksityiselämä
Korhonen on naimisissa Marjut Korhosen kanssa. Heillä on kolme lasta, Olivia, Pihla ja Hilla.lähde?
Ammatiltaan Korhonen on vakuusarvioinnin asiantuntija.[5]
Juha Korhosen isä Risto Korhonen on entinen pesäpalloilija, joka edusti urallaan vain Hyvinkään Tahkoa. Risto Korhonen lopetti uransa vuonna 1983.[109]
Ensimmäisenä miespelaajana saavutti sadan kunniajuoksun rajan 1.6.2022, ensimmäisen kunnarin hän löi 15.6.1999[11]
Ensimmäisenä pelaajana saavutti 3500 kärkilyönnin rajan 11.6.2023 Tahko - Manse PP ottelussa, kun hänen lyönnillä Samu Kyhyräinen juoksi kakkospesältä kolmoselle.[127][128]
